lauantai 27. helmikuuta 2016

Rakas Susanna Koivula...


Avioliiton käsitteestä voidaan olla montaa mieltä ja mua ei yllätä yhtään, että Aito Avioliitto -kansalaisjärjestö näkee tämän asian toisella tavalla kuin minä. En mä siksi kirjoita. Tämä on viesti Susannalle.

Hei, Susanna.

Edellä mainitsemani järjestön nettisivuilla julkaistussa kolmiosaisessa Gender-ideologian ihmemaassa -juttusarjassasi kerrot oman näkemyksesi sukupuoli-termin määritelmästä ja esität kritiikkisi siitä, miten tätä sanaa käytetään julkisessa keskustelussa. Tämäkin on asia, jonka näemme eri tavoin ja josta riittäisi keskusteltavaa pitkäksi aikaa.

Kirjoituksessasi toteat translain uudistusta haluavien tahojen perustelevan vaatimuksiaan itsemääräämisoikeudella ja ihmisoikeuksilla. Olet oikeassa. Seuraavaksi ihmettelet, miksi ihmisen tulisi päättää omasta sukupuolestaan ja kirjoitat, että sukupuoli määräytyy jo hedelmöityksessä. Mielestäni et ole täysin ymmärtänyt, miksi juridisen sukupuolen muuttamiselle asetetut vaatimukset ovat ihmisoikeuskysymys.

Kerrot Suomen nykyisestä translaista ja luettelet juridisen sukupuolen muuttamisen edellyttävän lääketieteellisiä tutkimuksia, täysi-ikäisyyttä, naimattomuutta ja lisääntymiskyvyttömyyttä. Toteat, että nämä vaatimukset eivät ole tuulesta temmattuja ja listaat lyhyesti syitä sille, miksi juuri niitä vaaditaan. Toteat, että lääketieteellistä selvitystä vaaditaan selvittämään ihmisen tilaa, mutta et puhu sen enempää siitä, mitä tähän selvitykseen sisältyy.

Vuosiakin kestävää psykologista tutkimusta on kritisoitu tarpeettoman pitkäkestoiseksi sekä nöyryyttäväksi muun muassa asiaankuulumattomien kysymysten ja rajatulla hoitohenkilökunnalla olevan suhteettoman suuren määrittelyvallan vuoksi.
Suomessa on vain kaksi paikkaa, missä tätä asiaa hoidetaan. Oikean keskusteluavun ja diagnoosin saaminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Hyvin onnistuneen prosessin aikana henkilö saa asiallista kohtelua sekä sellaisen hoitokokonaisuuden kuin tarvitsee ja pääsee päämäärään hitaasta aikataulusta huolimatta.

Mielestäsi sukupuolielimet ja geneettinen sukupuoli ovat ensisijainen keino määrittää ihmisen sukupuoli ja toivot, että asiaa ei pelkistetä vain päänsisäiseksi kokemukseksi. Tosiasiassa juuri sukupuolen vahvistamiseen vaadittavat psykologiset tutkimukset sekä niiden kautta muunsukupuolisuus/transgender -diagnoosin (F64.8) tai transsukupuolisuusdiagnoosin (F64.0) saaminen ovat iso osa nykyistä lainsäädäntöä! Näistä vain F64.0 antaa oikeuden sukupuolen juridiseen vahvistamiseen sekä genitaalikirurgiaan Suomessa.

Koska kyseessä ei ole sairauden tutkiminen, voi transsukupuolinen henkilö ymmärrettävästi kokea hämmennystä ja suorituspaineita siitä, että hänen täytyy vakuuttaa hoitohenkilökunta aidosta sukupuolestaan. Helsinki Pride -viikolla vieraillut työkseen näitä diagnooseja kirjoittava lääkärikin totesi, että on mahdotonta tietää tai päättää toisen ihmisen sukupuolta tämän puolesta. Ei hän voi kurkistaa toisen ihmisen aivoihin. Tutkimusjakson tarkoitus on selvittää henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan ja se selviää vain kysymällä.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta nykyinenkään lainsäädäntö ei vaadi genitaalialueen operoimista eikä sellaisen toimenpiteen pakottamiselle olisikaan mitään lääketieteellistä perustetta. Sukupuoli todella on korvien, ei jalkojen välissä.

Rakas Susanna Koivula, kirjoitit myös näin: "Lisääntymiskyvyttömyyden edellyttämisen poistaminen vaatisi objektiiviset perustelut sille, miksi miehen pitäisi voida synnyttää tai naisen siittää lapsi."

En voi uskoa, että vaadit transsukupuolisilta ihmisiltä objektiivisia perusteluja omien sisuskalujensa ja lisääntymiskykynsä säilyttämiseen. Jos lain vaatimat tutkimukset läpikäynyt henkilö on sukupuolenkorjausprosessinsa jälkeen tyytyväinen kehoonsa sellaisenaan ja yhä lisääntymiskykyinen, ei se ole mikään lääketieteellinen ongelma, joka täytyisi ratkaista. Vaatimus veitsen alle joutumisesta on olemassa vain Suomen nykyisen lainsäädännön vuoksi. Tällöin valtio puuttuu henkilön fyysiseen koskemattomuuteen sekä oikeuteen perustaa perhe. Se on väärin. Se on ihmisoikeusrikos.
 
 

torstai 25. helmikuuta 2016

PS-Nuorten #tyttö_poika -kampanja!

 
Perussuomalaiset Nuoret täräytti tänään aloittamalla #tyttö_poika -sukupuolikampanjan!
 
Asiasta kertova tiedote alkaa tekstillä, joka koskee sukupuoli-identiteettiä. Siinä PS-Nuoret kertoo vastustavansa feminismin pyrkimyksiä sukupuolten kyseenalaistamiseen: "Itsensä kieltämisen sijaan jokainen voi olla ylpeästi sitä, mitä on." - eli tyttö tai poika. "Kumpaa sukupuolta sinä olet, ja mitä se sinulle merkitsee?" Keskusteluun kannustetaan ottamaan osaa käyttämällä hashtagia, johon tälläkin hetkellä vyöryy binäärisen sukupuolikäsityksen kritiikkiä.

PS-Nuoret vastustaa ideaa sukupuolineutraalista yhteiskunnasta ja kertoo sen perustuvan valheelle, jonka mukaan sukupuolten välillä ei olisi eroja ja että tyttöjen ja poikien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista.

He vastustavat sukupuolikiintiöitä politiikassa ja työelämässä. Perustelun päätteeksi todetaan: "Kannatamme kaikenlaisten kiintiöiden heittämistä historian romukoppaan." Suomessa sukupuolikiintiöistä on säädetty tasa-arvolaissa ja ne koskevat erityisesti asioita valmistelevia kuntien ja valtion toimielimiä, joissa on oltava vähintään 40% miehiä ja naisia. Näin on ollut vuodesta 1987. Tarkoitus on varmistaa, että naiset ja miehet voivat tasaveroisesti osallistua yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon, mutta vaaleilla valittaviin toimielimiin tätä lakia ei sovelleta.

Oma mielipiteeni on, että sukupuolikiintiöiden säätäminen on kieltämättä hassu käytäntö, joten siitä saatavan todellisen hyödyn tai sen tarpeellisuuden nyky-yhteiskunnassa voikin kyseenalaistaa - miksei voisi? Sääntö kuulostaa palvelevan parhaiten sellaisia maita, joissa naiset ovat historiallisesti alistetussa asemassa ja heillä on vain vähän oikeuksia. Suomessa vallitsee vahva sukupuolten tasa-arvo, vaikka kulttuurissa ja lainsäädännössä onkin yhä tätä asiaa koskevia epäkohtia. Ehkä tarkoitus on myös varmistaa, että naiset tai miehet eivät koskaan joudukaan yhteiskunnassa alistettuun asemaan.

Tiedotteen mukaan sukupuolten erot tulevat esille peruskoulun pärjäämistuloksissa. Siinä nostetaan esiin tutkimustulokset siitä, että nykyisen kaltainen peruskoulu palvelee paremmin tyttöjä kuin poikia. Järjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen haluaa tehdä koulusta nykyistä monipuolisemman oppimisympäristön, jossa huomioitaisiin paremmin myös poikien tarpeita. En ole yhtään eri mieltä. Tämä on totta ja asia on tärkeä.

Järjestön varapuheenjohtaja Tiina Palovuori opiskelee biotekniikkaa ja kertoo hyvin yksinkertaisen version siitä, miten kromosomit määrittävät ihmisen sukupuolta. Toivon aidosti onnea ja menestystä opintoihin. Sukupuolikromosomien kirjo on kuitenkin niin laaja, että jos ihmisen juridinen sukupuoli määriteltäisiin suoraan sen mukaan, meillä ei todellakaan olisi vain kahta virallista sukupuolta. Professorit Johanna Mappes ja Mikko Hurme kirjoittivat vuonna 2013 aiheesta loistavan Helsingin Sanomien pääkirjoituksen (linkki), jonka suosittelen lukemaan.

Suomen kansalaiset eivät ole vain naisia tai miehiä. Suomessa on poliittista tahtoa translain uudistukseen sekä muunsukupuolisuuden tunnustamiseen ottamalla käyttöön juridinen kolmas sukupuoli. Mulla ei ole aikaa käsitellä näitä ilmiöitä nyt siinä laajuudessa kuin haluaisin, joten tulen varmasti palaamaan niihin myöhemmissä kirjoituksissa. Mulla on työn alla teksti intersukupuolisten lasten kohtelusta Suomessa, lisäksi seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään tulevissa sarjakuvissa.

Eksyin tätä kirjoittaessani Aito Avioliitto -sivuille lukemaan kristillisdemokraatti Susanna Koivulan mielipidekirjoitussarjaa sukupuolen moninaisuudesta ja voin sanoa, että nyt sukelsin liian syvälle paskaan. Nyt mä rauhoitun, käyn suihkussa, vietän hauskaa iltaa kaverien kanssa ja palaan tähän asiaan huomenna.

 

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Mielentila #58



Unihalvaus. Miksi?

1. Valoisa huone.
2. Raskas iltapala.
3. Huono unirytmi.
4. Stressi.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Homottelu pois!

 

Kokoonnuttiin sekalaisella kaveriporukalla ja meidän yhteisten tuttujen seurasta kuului satunnainen homottelu. Siis se oli joku vitsiksi tarkoitettu heitto, joka kohdistettiin muhun kun mä saavuin paikalle.
 
 
"Kuka tuli?"

"Joku homo."
 
 
Tää tyyppi ei tiedä mun seksuaalisuudestani mitään, mutta osa siinä porukassa tottakai tietää. Mä nostin jalkaa, näytin sateenkaarisukkani, hain hyvän istumapaikan ja ohitin asian. Puhuttiin muita juttuja, mutta huomasin itsestäni, että tää tervehdys jäi kaivelemaan. Tunnelmasta tuli mulle miedosti ikävä, koska en osannut päättää olinko reagoinut oikealla tavalla.

Oliko se paha teko? Sen tarkoitus oli olla hauska. Tarkoitus ja vaikutus olivat tässä kohtaa eri asioita. Jos jotakin siinä seurueessa edes jaksoi huvittaa se kommentti, ei siinä määrin, että olisi nauranut ääneen. Vitsi meni ohi. Ei suorastaan pahaa, mutta jotain ajattelematonta ja tietämätöntä siinä on. Mua on joskus sillä sanalla haukuttu, mikä nosti ajatusvieraaksi pahoja muistoja

Oudolla tavalla mua alkoi myös ärsyttää vitsiin sisältynyt oletus siitä, että oikeasti mä olen hetero. Mua otti päähän koko sen äijäporukoissa ilmenevän kulttuurin vahvistaminen, että me ollaan heteroja ja homoja on ne muut, joten homoutta on ihan okei miesten kesken dissata. Tässä puhetyylissä homous on huonompaa kuin heterous ja se on ihan paska ajatus.

Puhelin värisi. Toinen samassa huoneessa oleva kaveri laittoi viestin. Meillä oli juuri jäänyt mun elämäni ei-heteroja puolia koskeva keskustelu kesken, ja viestejä lähettämällä käytiin koko se juttu loppuun niin, ettei mun ollut pakko joutua paljastamaan tai selittelemään omaa seksuaali-identiteettiäni koko porukan kuullen, jos en halua. Siitä tuli hyväksytty olo.
 
Mietin aluksi kirjoittavani tämän jutun vertaillen sitä, millaisia ovat hyvät ja millaisia huonot kaverit, mutta ei tässä ole kyse hyvistä tai pahoista ihmisistä. Ennemmin tää on tarina hyvästä ja huonosta käytöksestä.
 
 

maanantai 22. helmikuuta 2016

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Juuso Kekkonen: Outo homo

 
(Kuvassa: Juuso. Valokuvaaja: Jalmari Eskelinen)
 
Mulle tuli Juuso Kekkonen mieleen ja näin, että viime kesän Helsinki Pride -viikolla kuvattu Outo homo -esitys on tullut myyntiin. Ostin sen heti ja lähes kolme tuntia vierähti taas loistavasti Juuson juttuja kuunnellen, nauraen ja kesää muistellen. Viimeksi kuvailin esityksenjälkeisiä tunnelmiani näin:
 
"Näin toista kertaa elämässäni Juuso Kekkosen "Outo homo" -monologin (Katso linkki!). Mun teki mieli kirjoittaa tästä todella pitkästi silloin kun näin esityksen ensimmäisen kerran, mutta en pystynyt tarttumaan kaikkiin mussa syntyneisiin ajatuksiin enkä pysty vieläkään. Jälleen tuntuu, että mulla voisi olla asiasta paljon sanottavaa, mutta parasta on jos näette sen itse.
 
Jos mä kirjoittaisin enemmän tästä aiheesta, mä kehuisin monin tavoin miten hienosti Kekkonen kertoo ihmisestä lajina sekä omasta elämästään ja arvoistaan. Mä olin taas katsojana täysin viihdytetty ja helvetin ylpeä siitä miten ihanan tervejärkisesti ja täsmällisin termein se puhuu ihmisen moninaisesta seksuaalisuuden ja sukupuolen kokemuksesta.
 
Tää show oli mun koko viikkoni paras ilta Pride-porukan seurassa. Mä käyn paljon teatterissa ja Outo homo on esitys, joka on naurattanut ja koskettanut mua kaikista eniten. Tärkeä uutinen on, että nyt Outo homo (suomeksi) ja Queer Homo (englanniksi) nauhoitettiin ja ne tulevat syksyyn mennessä myyntiin! Tuun varmasti ostamaan talteen sen samaisen esityksen, jonka yleisössä itsekin olin."
 
Se tapahtui taas. Joka kerta tämän monologin jälkeen mulla on sanaton olo. Oon tyytyväinen, iloinen, inspiroitunut ja motivoitunut. Esitys koskettaa mua, on hauska, herättää helvetisti ajatuksia ja jakaa tärkeää tietoa. On aivan loistavaa, että Juuso on kiertänyt ympäri Suomen sen kanssa, vienyt shown teattereihin ja kouluihin ja tavoittanut valtavan määrän nuoria ja aikuisia. Koko kahden tunnin ja neljänkymmenen minuutin mittainen megaesitys on saatavissa korkealaatuisena videona Juuson nettisivuilla hintaan 7,79 €. Maksun jälkeen sen voi katsoa suoraan selaimesta tai ladata tiedostona tietokoneelle ikuiseen omistukseen. Oon innoissani! Nyt se on mun. :)
 
 

torstai 18. helmikuuta 2016

tiistai 16. helmikuuta 2016

Mielentila #54



Olen iloinen, jos mun suunnitelmat
toteutuvat edes riittävällä tasolla.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Deadpool x Star Wars (kuva)

 
Viime päivinä olen ajatellut rakkautta, Star Warsia ja supersankarileffoja, joten tässä Deadpool mätkimässä Stormtrooperia kukkapuskalla:
 
 
 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Romantiikka on ällöttävää

 
Oon miettinyt taas sitä rakastamista ja rakkausparisuhteita sekä muistellut mun pitkäaikaisia ihastuksen kohteita. Kun näin heistä yhden, löysin itsestäni vaimeasti pienen tunteen siitä, miltä tuntuu pitää toisesta. Oon silti sitä mieltä, että niin sanottu romanttinen rakkaus ei ole mikään ylivertaisin tunne maailmassa ja koko elämän kestävät ystävyyssuhteet voivat helposti olla paljon merkityksellisempiä ja arvokkaampia kuin parisuhteet.
 
Mulla oli veljen kanssa pitkä keskustelu tästä aiheesta. Puhuttiin yhteiskunnan asettamista pariutumisen odotuksista ja niistä todellisuutta vääristelevistä tarinoista, joita siitä kerrotaan. Ei pelkästään saduissa ja elokuvissa, vaan myös uutismediassa rakkautta hehkutetaan. Avioliitto poistaa masennuksen ja tekee puolikkaasta ihmisestä kokonaisen. Lehtiotsikoiden mukaan syöpäkään ei uusiudu, jos riittävästi rakastaa. Jotain rajaa.
 
Viime aikoina oon pitänyt koko touhua vastenmielisenä ja epäaitona. Mun viisas veljeni kertoi omista ajatuksistaan ja onnistui kuvailemaan parisuhteessa olevien ihmisten arkea tavalla, joka sai sen kuulostamaan edes todelliselta ja hyvältä asialta, vaikka se ei olekaan elämän tarkoitus. Pisteet siitä.
 
 

Mielentila #53



Ainakin mä suunnittelen paljon.


maanantai 8. helmikuuta 2016

Ostin uuden kaulahuivin (kuva)

 
 
 

Vauva.fi: Poikani on homo

 

Anna asian olla tai ota se kunnioittavalla tavalla puheeksi. Tämä on oma päätös. Useimmiten muksu kertoo lopulta itse ihastuksistaan kun tahtoo ja on valmis. Ylläpidä hyväksyvää ilmapiiriä. Mä luotan siihen, että vanhemmat itse tuntevat parhaiten omat lapsensa ja osaavat arvioida, tarvitseeko muksu tukea vai onko parempi vain antaa toiselle omaa tilaa ja odottaa. Jos poikaa ei vaikuta asia vaivaavan, voi olla, ettei tässä vanhempia tarvita.

Jos lapsi kertoo homoseksuaalisuudestaan etkä tiedä mitä sanoa, halaus olisi paikallaan. Rutista sitä pikkuhinttiä niin kovaa, että se muistaa loppuelämänsä olevansa tärkeä ja rakastettu. Toimii.

 

Sipuli (kuva)



Piirsin tämän kuvan saman päivän aamuna kun tulin ulos kaapista perheelleni.
 Tyyppi on vähän omituinen, mutta tyyni ja rauhallinen.

 

Mielentila #50


 
*****

 

lauantai 6. helmikuuta 2016

tiistai 2. helmikuuta 2016

Mielentila #47



Mulla on ihan kaunis ja viisas olo ja mä näen paljon kauniita juttuja.


maanantai 1. helmikuuta 2016

Henkiopas: Sammakko! (kuva)

 
 
Ihmisillä on tapana monimutkaistaa ongelmiaan, kun taas eläimet kohtaavat asiat yksinkertaisesti sellaisina kuin ne ovat. Kaz:n videossa kehotettiin pohtimaan onko jokin eläin, johon erityisesti samaistut ja tunnet olevasi yhteydessä, koska se voi olla henkioppaasi. Hänen näkemyksensä mukaan eläinhahmoiset oppaat voivat tarjota ihmiselle puhtaita ratkaisuja vaikeissa tilanteissa ja tämä voi oppia paljon siitä, miten hänelle läheiset eläimet käyttäytyvät luonnossa.
 
Useimmiten oman eläimen vain tietää tai saa selville kun hiljentyy miettimään asiaa. Jos et ole varma, voi videon mukaan asiaan syventyä esimerkiksi tarkkailemalla huomaatko keräileväsi johonkin tiettyyn eläimeen liittyvää esineistöä tai poikkeavasi tavanomaisilta reiteiltäsi hakeutuaksesi sen seuraan. Katselin videon ja mietin omaa historiaani siitä, mitkä eläimet ovat olleet ajatuksissani pinnalla. Monet eläimet ovat vetäneet mua puoleensa ja mun piirroksissani sekä tarinoissani on usein eläinhahmoja. Muut ajatusvieraat vaihtelevat kausittain, mutta sammakko pysyy. Siksi selvitin, mitä Kaz:n tavoin uskovat ajattelevat sammakon merkitsevän.

Sammakko käy läpi suuria muutoksia matkalla aikuisuuteen. Tästä seuraa, että henkioppaana tätä eläintä pidetään symbolina kasvulle ja rajuille muodonmuutoksille. Se tarkoittaa myös puhtautta, uudelleensyntymistä ja parantumista. Monissa kulttuureissa sammakoaiheisten esineiden uskotaan tuovan hyvää onnea. Japanin kielen sana "kaeru" tarkoittaa sekä sammakkoa että takaisin palaamista, joten matkustajat suosivat sammakkoaiheisia amuletteja turvallisen kotiinpaluun varmistamiseksi. Pientä sammakkoamulettia voidaan myös kantaa mukana lompakossa, koska sen uskotaan edistävän rahan paluuta takaisin lompakkoon. Mun kotiini on kertynyt sammakkohahmoja ja -kuvia pitkältä ajalta, mutta en ole yhdistänyt niihin mitään maagista merkitystä. 

Sammakko on eläin, joka kehittyessään nousee vedestä maalle ja pystyy liikkumaan näiden kahden maailman välissä. Tämä voi symboloida siirtymistä fyysisistä ja psyykkisistä tiloista toiseen sekä siirtymistä tästä maailmasta unimaailmaan. Mielentila -sarjakuvassa siirrytään mielentilasta toiseen. Sarjakuvan piirtämisen aikana koin, että jokainen kuvaamani mielentila oli erilainen. Kuvissa näkyvät päähahmon ja ympäristön muutokset kuvaavat omia henkisiä tai tosielämän tilanteitani sekä tunteitani ja ajatuksiani niis. Harvat piirteet päähahmossa pysyvät samoina edes kahden kuvan ajan, useimmat muuttuvat jatkuvasti.

Uskon, että erilaisten tarinoiden ja symbolien kanssa työskentelyn kautta voidaan löytää uusia näkökulmia tavallisiin ongelmiin ja omaan identiteettiin. Olen ihminen, joka on käynyt ja tulee aina käymään läpi monia muodonmuutoksia. Olen tukenut ja tulen aina tukemaan muita ihmisiä heidän omissa siirtymävaiheissaan. Auttamistyö on mun erityistaitoni ja kiinnostuksen kohteeni. Teen paljon töitä vahvistaakseni ja ruokkiakseni sitä puolta itsessäni.
 
Symboliikka voi olla harhaanjohtavaa ja ajaa ajatukset pois itse aiheesta, jos siihen uppoutuu liian syvälle. Sanoisin, että Kaz:n pakanismiin kuuluvia eläinoppaita voi myös tarkastella hyveiden kautta. Erilaiset eläinhahmot ovat kuin puhtaita, täydellisiä ihanteita, joita ei voi täysin saavuttaa, mutta joita kohti pyrkiessään kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Jos ihminen pitää mielessään itselleen rakkaita käytöstä ohjaavia malleja, ovat ne hyvin voimakkaita, tulivat ne sitten uskonnosta, tarinoista tai tosielämästä.
 
Näitä ajatuksia miettiessäni mulla oli jo lähtökohtaisesti vahva halu piirtää muotoaan muuttava sammakko, mutta tein muita juttuja ja se jäi taustalle odottamaan aikaansa. Kun olin toisena päivänä hakemassa piirustusvälineitä ja uutta kalenteria kirjakaupasta, näin lastenkirjassa tehtävän, jossa kehotettiin keksimään täysin uusi eläin yhdistämällä kolme lempieläintäsi. Nero idea! Näin mielessäni jo hienon hahmon ja kun kotona istuin pöytäni ääreen, tuntui, että todellakin tahdoin piirtää ulos sammakon ennen mitään muuta.

 

 
Piirtämisprosessi lähti sammakon kasvoista ja eteni vartalon kautta kalan pyrstöön ja selkäevään, sitten tulivat valkoisen linnun siivet ja lopuksi kylkeen mustekalan lonkerot. Ulokkeiden sijoittelu samaan selkään vaati miettimistä. Vaikka alkuperäisessä tehtävässä puhuttiin jopa kolmesta eläimestä, en tahtonut rajata sammakkoa pelkästään vesieläimiin. Siivet oli saatava ja nyt se liikkuu vedessä, maalla ja ilmassa. Se tarkkailee muita eläimiä ja oppii niiltä. On varmasti paljon voimakkaampia saalistajia, mutta ne eivät saa sitä kiinni.

Olen tarinoissa ja peleissä hirveän kiinnostunut hahmoista, jotka luovat siivet tyhjästä, tarpeen vaatiessa. Usein mun piirroksissani hahmoilla kasvaa selästä muutama lonkero, ja niissä se merkitsee korostunutta älykkyyttä ja yllättävää voimaa. Mulla oli joskus yksi supersankaritarina, jossa avaruudesta pudonnut kappale voimisti omistajansa kaikkia kykyjä, ja tämän merkiksi kappaleen hallitsijalla kasvoi selästä turkooseja lonkeroita. Mulle se merkitsee yhä täyttä taisteluvalmiutta ja sitä, että hahmo on parempi kuin ennen.
 
Vuodenvaihteessa ilmoitin tämän blogin päivitystahdista mustekalalla. Pari-kolme vuotta sitten listasin "Terve!" -päivityksessä pitkän pätkän asioita, joista homoilun lisäksi pidän. Listalla olivat kalastaminen ja lintujen ruokkiminen, näköjään myös tiede ja rakkaus, joista olen hiljattain puhunut. Kalat ja linnut ovat mun tarinoissani ja teksteissäni melkein synonyymejä ihmisille. Monesti ne muuttavat muotoaan ihmisiksi tai ihmiset muuttavat muotoaan niiksi. Oon teini-iästä lähtien pitänyt sekä kalastamista että lihansyömistä eettisesti arveluttavana toimintana. Nyt kun en enää käytä ruokavaliossani lainkaan lihaa ja elän lähemmin niiden periaatteiden mukaan, joihin itse uskon, taitaa kalastaminenkin jäädä pois.

Tällä hetkellä romanttinen rakastaminen on mulle luotaantyöntävä ja vastenmielinen ajatus. Oon käyttänyt täällä monesti rakkaudenkaipuu-sanaa ja usein se kuvaakin täsmällisesti mun tunteitani, mutta juuri nyt sitä ei vain yksinkertaisesti ole. En halua etsiä sitä itselleni ja mulle on jo kavereidenkin parisuhdeonnellisuuden seuraamisesta tullut mitta täyteen. Ehkä tässä on jokin etäisyyden ottamisen ja puhdistautumisen paikka.


 

Olen ateisti

 
Kazlovesbats on ihan kiva gootti, jonka Youtube-videoita joskus katson. Tilasin kanavan, koska mua kiinnosti sen ylläpitäjän persoonallinen pukeutumistyyli, karisma ja kaunis tapa ilmaista asioita. Kaz on järkevä ihminen, jonka ajatuksia on mukava kuunnella. Melko tuoreessa videossaan hän puhuu pakanauskonnostaan ja eläinmuotoisista henkioppaista, mikä oli tosi kiinnostavaa ja inspiroivaa, mutta ennen kuin voin suoraan sukeltaa siihen aiheeseen, mun täytyy avartaa omia taustojani.
 
Minulla ei ole uskonnollista vakaumusta. Olen uskonnoton, eli ateisti. Ateisteja on monenlaisia. Omalla kohdallani se tarkoittaa paitsi uskonnon puutetta, myös sitä, että maailmankuvaani ei kuulu minkään yliluonnollisten ilmiöiden, vaikuttajien tai hengellisten ulottuvuuksien olemassaolo. Jos multa kysytään, että mikä sitten on todellista, mä vastaan luottavani järjestelmällisen tutkimisen mahdollisuuksiin selvittää, kuvata ja ennustaa sitä maailmaa, jossa elämme. Tiede on hieno juttu. 
 
En ole uskonnonvastainen. Mua kiinnostavat valtavasti vieraiden kulttuurien uskomusjärjestelmät, pyhät tarinat ja jumaltarustot. Kouluaikana - siitä on kauan - mä olin kympin oppilas uskonnossa ja filosofiassa. En sulje korviani, vaan olen kuunnellut ja yhä kuuntelen, millä periaatteilla monet muut ihmiset tällä planeetalla päätöksiään tekee. Se on hirveän mielenkiintoista. Mä arvostan kanssaihmisiäni valtavasti ja pääasiassa käyttäydyn siltä pohjalta, että uskonto ja sen harjoittaminen ovat jokaisen ihmisen omia henkilökohtaisia asioita, joita kunnioitan ja joihin mulla ei ole mitään halua tai syytä puuttua.
 
Vaikka suhtaudun eri maailmankatsomuksiin avoimin mielin, en usko, että toisten ihmisten uskomusjärjestelmiä tule kunnioittaa rajattomasti. En ole uskonnonvastainen, mutta vastustan uskonnon nimissä tehtävää väkivaltaa, kuten sotia, itsemurhakultteja tai tyttöjen ja poikien ympärileikkausta. Se uskonnosta.