perjantai 28. marraskuuta 2014

Rakkaudenosoitus 28.11.2014

.
.
Kun luin tapahtumasta ensimmäisen kerran, osallistujia sille oli ilmoittautunut noin 1400. Kun myöhemmin samana päivänä painoin osallistu -nappulaa, oli mittari noin 3000 henkilön kohdalla. Välissä tuli tiedote tapahtumapaikan siirtymisestä tien toisella puolella olevaan puistoon, koska eduskuntatalon edessä ei ole tarpeeksi tilaa. Ja tänään, ennen nukkumaanmenoa, tilanne on tämä:
.
.
Mä ajattelen niin, että vaikka kaikista ilmoittautuneista paikalle saapuisi vain kolmasosa, siinä on silti yli 4500 ihmistä, jotka haluavat vielä tänäkin talvisena perjantaiaamuna osoittaa arvostuksensa lakialoitteelle, kiittää sen puolustajia kovasta työstä ja antaa kaikkensa sen eteen, että laki menisi läpi.

Tahdon olla paikan päällä kuulemassa lentääkö aloite roskiin vai pääseekö se suureen valiokuntaan. En mä tiedä miten tässä käy. Sen huomasin, että te olette käyneet täällä mun blogia katselemassa. En oo kirjoittanut aiheesta mitään, koska mua jännittää enkä mä pysty enää tekemään mitään enempää. Voin vaan odottaa mitä herrat ja rouvat suuressa salissa päättää.

Odotan aamua. Musta on upeaa päästä taas näkemään tuhansittain ihmisiä, jotka arvostaa samoja asioita ja kulkee samoja elämänpolkuja kuin minä. Ja vaikka siellä päätettäisiin mitä, ei se vie multa tai Suomelta pois yhtään aiempaa edistysaskelta tällä matkalla. Vaikka me ollaan jo päästy pitkälle, silti mä toivon ihan helvetisti, että me saadaan Suomeen sukupuolineutraali avioliittolaki. Nyt. Kun mä seison siellä mä edustan itseäni, perhettäni, kavereitani ja kaikkia niitä, jotka eivät voi tulla paikalle.


tiistai 18. marraskuuta 2014

PARASTA VANHEMMUUTTA


Hyvää päivää! Tarkastellaan yhtä asiaa:

"Hyvässä vanhemmuudessa sukupuolen rooli on vähäinen" -nimisessä mielipidekirjoituksessa ollaan taas ylpeitä tutkimustuloksista, joiden mukaan samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien perheissä varttuneet lapset eivät eroa toisistaan psyykkiseltä hyvinvoinniltaan, älylliseltä kehitykseltään, sukupuoli-identiteetiltään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan.

Mutta! Mutta!

Pieksämäkiläinen Terhi Wallin ajattelee toisin! Hänestä on hyvä, jos tulokset pitävät paikkansa, mutta silti hän arvelee (ei tiedä), että eiköhän ole olemassa myös tutkimuksia, joissa tulokset puoltavat sekä äidin että isän läsnäolon merkitystä lapsen kehitykselle. Terhin mukaan isän tehtävä on olla turvallinen ja läsnä sekä antaa lapselle miehen malli, äidin taas olla turvallinen ja läsnä sekä antaa lapselle naisen malli: "Se on lapsen paras."

Nyt Terhi heittää pallon lukijalle ja esittääkin kysymyksen mielipiteensä tueksi! "Miten muuten voidaan selittää kaikki ne aikuiset, jotka vielä vanhoina itkevät oman isän tai äidin rakkauden puutetta omassa elämässään?" Niin! Mites minä sateenkaarilippua heilutteleva hinttipoika sitten sen ilmiön selitän, että jotkut vanhemmat eivät ole lapsiaan rakastaneet ja että se tuntuu pahalta?

Mitä vittua. Tottakai se tuntuu pahalta!

Välillä mä toivoisin, että olisi olemassa vakuuttava tutkimustulos, jossa 80%:n homojen lapsista todettaisiin kasvavan keskivertokansalaisiksi ja loppujen tulevan rajusti koulukiusatuiksi tai ääri-islamilaisiksi terroristeiksi. Siinä tapauksessa voitaisiin todeta, että pääosin vain yhtä sukupuolta olevia vanhempia sisältävät perheyksiköt suoriutuvat hommastaan yhtä keskiverrosti kuin kaikki muutkin, mutta loput 20% tarvitsevat kasvatustyössään tavallista suurempaa yhteiskunnan tukea! Jos homojen lapset eivät pärjäisi, sitten niitä - tietysti - autettaisiin!

Mutta! Koska homojen lapset pärjäävät keskimäärin ihan yhtä hyvin kuin kaikkien muidenkin lapset, meidän ei edes tarvitse kehittää mitään uusia tukijärjestelmiä, ehkä vain ottaa aiempaa paremmin huomioon erilaiset perhemuodot sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus jo olemassa olevissa järjestelmissä. Siitä ei ole kenellekään mitään haittaa.

Nyt mä palaan myös Mika Niikon vanhemmuuskäsitykseen: En tajua, miksi Niikko tai nyt tää Terhi pitävät helvetin tärkeänä korostaa PARASTA VANHEMMUUTTA kun Niikon oma yksinhuoltajuus, terve järki ja monien täällä pohjalla käyneiden nuorten elämäntarinat osoittavat, että lapselle riittää yksikin turvallinen aikuinen! Lapsen kannalta oleellista on riittävän hyvä vanhemmuus ja sitä on olemassa yhtä monenlaisissa paketeissa kuin suomalaisia perheitäkin. Mä haluaisin vittu nähdä sellaisen perheen, joka esittelee itsensä sanoen "Minä olen mies ja hän on nainen: Tämä on parasta vanhemmuutta." Ehkäpä hyvä ja turvallinen koti syntyy ennemmin viidenkymmenen hitosti tärkeämmän seikan yhteisvaikutuksesta kuin heteronormatiivisista sukupuolirooleista!

torstai 13. marraskuuta 2014

Lakipuhe juuri nyt!

.
A-studiossa keskustellaan tasa-arvoisesta avioliittolaista huomenna, siis perjantaina 14.11. klo 21 kanavalla TV 1. Vieraina ovat Jani Toivola (vihreät) ja Mika Niikko (perussuomalaiset). Koska Niikon puhetyyli ja kanta aiheeseen tiedetään (vrt. lähetekeskustelu), ohjelma voi olla kiusallista katsottavaa. En usko Niikon yksinään edustavan kovin hyvin tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien näkökulmaa ja olisin toivonut, että keskusteluun oltaisiin valittu maltillisempi puhuja. En tehnyt alla olevaa bingo-kuvaa itse, mutta löysin sen Facebookista ja ajattelin pistää jakoon huomista iltaa varten!




Multa saa terapiateetä ja hierontaa sitten kun keskustelun taso synnyttää kestämätöntä päänsärkyä. Varmasti kaikenlaista loukkaavaa lentelee ilmoille, mutta koitetaan muistaa, että kyseessä on vain yksi lyhyt hetki, jossa kaksi eri mieltä olevaa ihmistä puhuu toisilleen. Olisi kiinnostavaa, jos kohtaamisen aikana aloitteesta löytyisi sellaisiakin puolia, jotka Toivola ja Niikko näkevät samalla tavalla.

Tiistaina 11.11. eduskunnassa käytiin keskustelua Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta (linkki), siis monen muun tärkeän asian lisäksi translaissa olevasta sterilisaatiopakosta: Täysistunnon pöytäkirjasta (linkki) löytyy kaikki asiasta käytetyt puheenvuorot.

Jopa nimekäs poliitikko Ben Zyskowicz päätyi sanomaan, että hänen mielestään ehdotusta, joka sallisi miehen synnyttävän, on vastustettava. Onneksi paikalla oli Oras Tynkkynen, argumentoinnin rokkitähti! Ei ole toista ihmistä, jonka läsnäolosta isossa salissa mä ilahtuisin yhtä paljon! Tynkkysen kysyessä perusteluja kielteiselle kannalle Zyskowicz sanoi yhä miettivänsä niitä ja totesi, ettei hänellä ollut asiaan parempaa perustelua kuin että ajatus on hänelle vieras eikä sovi hänen maailmankuvaansa. Mä arvostan miestä, joka ymmärtää ilmaisussaan tekemät virheensä ja myöntää selvästi, että okei, ehkä tämä ajatus oli vielä kesken kun sen ilmoille laskin.

Kansanedustajissa on paljon porukkaa vaihtelevilla osaamisalueilla ja elämäntarinoilla, joten luonnollisesti monellekin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät kysymykset voivat olla vieraita. Siksi mä toivoisin, todella, että kaikki he tiedostaisivat olevansa uuden asian äärellä, kuuntelisivat aidosti ja harkiten mitä siitä sanotaan ja miettisivät ovatko oikealla kannalla.

Oras Tynkkynen /vihr (vastauspuheenvuoro): "Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz edellä esitti ansiokkaasti mielipiteensä, mutta hänen mielipiteestään unohtui perustelu. Hän ei kyennyt perustelemaan sitä, minkä takia sukupuoltaan korjaavan henkilön pitäisi olla lisääntymiskyvytön tämän toimenpiteen ehtona.

Edustaja Oinonen aiemmin peräänkuulutti sitä, että ihmisoikeustyössä pitää keskittyä tavallisiin suomalaisiin, ja hän asetti tämän vastakkain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kanssa. Mutta edustaja Oinonen, me, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, me olemme ihan tavallisia suomalaisia. Me olemme ihan samalla tavalla tavallisia suomalaisia kuin myös enemmistöihin kuuluvat ihmiset."

KIITOS!!!!!!


maanantai 10. marraskuuta 2014

Lettukestit, BLOGI 2V! (kuva)

.
.
.
Homoksi kasvamisesta -blogi 
täyttää tänään kaksi vuotta!


Sattumalta mulla oli isänpäivänä päälläni t-paita, jonka The Trevor Project -keräykseen osallistumisesta sain ja yhtäläillä sattumalta ruokapöydässä nousi illan päätteeksi keskustelua uskonnosta sekä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöjen kohtelusta ja laillisista oikeuksista Suomessa. Siellä ei oikeastaan noussut esille mitään uutta. Siinäpä meuhkosivat. Koska tiedän paljon perheenjäsenteni ajattelutavasta, uskonnollisista näkemyksistä ja nykyisestä lainsäädännöstä, oli kiva äänenpainojen noustessa voida selventää mitä eri osapuolet tarkoittivat ja toisaalta kysyä, että ethän kuitenkaan tätä tai tuota asiaa tarkoita kun muotoilet sanottavasi noin.

Oon kuluneen vuoden aikana seurannut Tahdon 2014-kampanjan etenemistä ja loppusuora lähestyy. Eduskunta äänestää piankin siitä pääseekö lakialoite taas yhden pykälän eteenpäin tällä hallituskaudella. Eletään siis jänniä aikoja, tai mua ainakin jännittää. Oon osallistunut keskusteluun translaista ja todella toivon, että siinäkin asiassa otettaisiin taas kauan kaivattuja kehitysaskelia. Blogissa vastailin ensimmäistä kertaa lukijakysymyksiin ja kysymyksiin sellaisistakin aiheista, joista ei homoilta muka saisi udella. Vieläkään en hirveästi harrasta noita menneiden aikojen muisteluja, mutta joskus lukion ja yläasteen tapahtumien kertaileminen näkyi täällä asti.

Kyllä mä jotain teinkin. Kävin ensimmäistä kertaa gay-sauna Voguessa sekä Tampereen Mixei-baarissa ja olin viikon homoilulomalla Helsingissä Pride-viikon aikaan. Myös kulkueesta sain taas paljon hyviä muistoja, jotka lämmittävät mieltä kivasti näin ensilumen laskeutuessa. Kyllä mä jo odotan joulua ja kesää. Kuvia päivitin vuoden aikana usein, erityisesti joulu- ja kesäkuussa kuten ennenkin ja nyt tein uuden kokeilun eli päivitysaikataulun niihin liittyen. Aikataulu on voimassa tämän vuoden loppuun asti: Säännöllisen kuvapäivityksen isken blogiin aina maanantaisin, joulukuussa joka päivä.

Toisinaan mä koen rankkaa tai mietoa yksinäisyyttä ja rakkaudenkaipuuta ja on mulla muutkin ongelmani, mutta tällä hetkellä ne ei rasita mua lainkaan. Alkuvuonna olin mieli maassa enkä tiennyt mihin suuntaan etenisin, mutta nyt en oo pitkään aikaan kokenut, että yksin oleminen tai seurustelemattomuus määrittelisi mun elämistäni ja olemistani oikeastaan yhtään. Aivan sama. Aika hienoo elämää oon saanut elää, monta uutta kokemusta hankkia ja oon voinut rakentaa ja ylläpitää suhteita mahtaviin ihmisiin, jotka ovat mulle valtavan tärkeitä.

Kiitos sulle blogin seuraamisesta tai tervetuloa, jos olet täällä ensimmäistä kertaa. Ota lettua.

Aiheeseen liittyvät: Blogin alku, BLOGI 1V