sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sokkotreffikokemus


Mulla oli hauska päivä. Pulkkailua ja lautapelejä. Olin tänään ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa uuden kaverin vanhemmat ja heidän 12-vuotias tyttärensä olivat kuulleet jo etukäteen - näkemättä minua kertaakaan - että olen homo. Ehkä kaikista oudoimmalta tuntui se, että asiasta puhuttiin lapsen kuullen. 

Kyllä mä tiedän, ettei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta se tuntui omituiselta. En ole edes oman sukuni lasten kuullen puhunut asiasta ääneen, vaikka osa heistä varmasti siitä tietää. Joitain tabuja rikottiin tänään. Outoa oli se, miten normaalia se oli. Mun tiedettiin pitävän miehistä eikä se vaikuttanut yhtään mihinkään. Häkellyttävää, että asiat oikeasti oli juuri niin kuin niiden pitäisikin olla.

Lupasin kertoa edellisestä kerrasta kun menin niinsanotuille sokkotreffeille. Siskon kaveri oli kiinnostunut tapaamaan, joten mentiin kerran kolmistaan keilaamaan ja siirryttiin siitä johonkin kuppilaan. Poika oli ihan hyvännäköinen, mutta en ollut ite mitenkään saman tien hänestä päällisin puolin kiinnostunut. Ei ihan mun tyyppiä. Tykkään tavata uusia ihmisiä, joten ei siinä silti ollut mitään ongelmaa. Oli ainakin iloista ja puheliasta seuraa.

Tilanteen suunnan ratkaisi se, että hän juttelun aikana eksyi kertomaan liian avoimesti aiemmista suhteistaan ja siitä, miten oli seksin aikana vetänyt jotain semi-laillista päihdyttävää lääketavaraa tietämättä edes mitä se oli. Tuntui kuulemma tosi hyvältä. Jos ihminen on niin luokaton ja harkitsematon, että möläyttää jotain tollaista ensitapaamisella ja välittää itsestään niin vähän, että nielee mitä tahansa aineita mitä joku tuntematon yhden yön juttu tahtoo kurkusta alas laittaa, tervemenoa. Ilta eteni loppuunsa ilman tämän kummempia käänteitä enkä soitellut takaisin, mutta kun joskus seuraavan kerran tavattiin, juteltiin silti ihan hyvissä merkeissä.

Mä elän mielenkiintoista elämää nykyään. Oon todella tyytyväinen siitä päätöksestä, että aloin kirjoittaa blogia. Näen edistystä kun seuraan omaa elämääni tästä näkökulmasta ja tuun oikeasti hakeneeksi uusia ratkaisuja tilanteisiin, joita en kestä. Oon muuttanut tapaani ajatella joitain asioita ja tullut siksi vähän paremmaksi ihmiseksi. Tai ainakin voimakkaammaksi versioksi siitä, mitä aiemmin olin. Enemmän itseni kaltaiseksi.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kahville?

 
Jätin viime tekstipostauksen jälkeen tilanteen täällä moneksi päiväksi vähän auki, koska en halunnut kirjoittaa vasta kehittymässä olleesta asiasta. Nyt näyttää hyvinkin siltä, että kahville mennään. Oon viesteillä ja soittamalla sovitellut tapaamista yhden ihmisen kanssa. Se on aika kivaa ja erilaista. Seuraavassa päivityksessä voin kertoa edellisestä kerrasta, kun olin sokkotreffeillä.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Lesbot maailmalla (kuva)


Espanjassa, Kanadassa, Norjassa, Etelä-Afrikassa...



Australiassa, Brasiliassa, Suomessa, Iso-Britanniassa...



Afganistanissa, Nigeriassa, Egyptissä, Malasiassa...



Pakistanissa, Burmassa, Ugandassa, Bangladeshissa...



Iranissa, Yemenissä, Sudanissa, Saudi-Arabiassa...



lauantai 16. helmikuuta 2013

Mitä tapahtuu?


Joskus viime viikolla valmistauduin henkisesti koko päivän siihen, että lähden Setan järjestämään illanviettoon. En ollut varma tahdonko mennä. Kun pääsin paikalle muutaman minuutin myöhässä, alaovet olivat lukossa ja talon toisella seinustalla näkyi ikkunassa valo. Mä en halunnut olla se homo, joka pääsee sisälle vain ovia paukuttamalla, joten puoliksi helpottuneena kävin ruokakaupassa ja palasin kotiin.

Mun ajatukset kiersi tänään pahaa rataa, joten menin musiikit korvilla ulos ja päädyin juoksemaan niin kovaa etten voinut enää ajatella mitään muuta kuin että pysynkö edes tajuissani. Helpotti. Kotona katsoin taas pari päivää sitten tullutta viestiä, jossa järkevän oloinen nettihomo vihjasi tahtovansa kahville. Vastasin, että sopii. Nyt jännitän mitä seuraavassa viestissä sanotaan.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Uimassa... (kuva)




Jos mä asuisin jossain saarella.
Ja siellä olis mun omat säännöt.
Olisko ne eettisesti kestävät?


Ähh... taas mä ruoskin itteäni turhaan.
Lopeta. Ihan sama.
Miksi mä edes mietin mikä on oikein tai väärin?


Se on mun saari. Mä voin tehdä mitä haluan.
Enkä mä nyt oikeasti mitään pahaa tekisi.
Oikeasti mä olisin Hyvä Kuningas.
Mmm. Hyvä Kuningas. Kuningas Klaava.
Ja mulla olis palvelijoita.
Alasti.

 

Tai mä voisin olla joku tosi vahva ja pelottava olento.
Mulle tuotaisiin neitsyitä ja ruokaa.
Sit mä mun linnastani komentaisin kaikkia.
Ne pelkäis mua vaikka mä olisin ihan silleen kiltti.
Tai aika kiltti, mut tosi vahva ja pelottava.
Sit mä saisin mitä vaan.


Mä määräisin niitä siellä. Hih.
Mut mä auttaisin niitä myös.
Koska mä oon kiltti.
 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Ajatuksia


Jos pitäisi valita museokäynnin tai klassisen musiikin konsertin välillä valitsisin museon, koska sieltä pääsee helpommin pois. Kun tulee kesä, menen rantakävelylle ja huilailen. Matka on lyhyt ja päivät pitkiä. Mä en tahtoisi asua missään muualla kuin siellä, missä nyt asun. Täällä on mun rakkaat ja täällä mä teen juuri niitä asioita, joita haluankin tehdä.

En ole tippaakaan taikauskoinen, mutta toivomuskaivo on kaunis ajatus. Mun suurin unelmani on löytää erilaista rakkautta kuin sitä, mitä oon onnekkaana saanut kasoittain kokea. Mä en pelkästään odota, vaan teen myös töitä sen päivän eteen, jona joku ritari valkoisella ratsullaan tulee ja pussaa mua. "Moro", se sanoo. "No moi", mä vastaan.

On sua odotettu. En lue kirjoja enää, vaan käyn elokuvissa hyvässä seurassa. Mun auto jäätyy sisältä ja ulkoa. Se on taas yksi syy lisää myöhästellä jatkuvasti. Viimeisenä päivänä kaikki elämän keskeneräiset asiat on yhdentekeviä. Mä toivon, että mulla on aikaa.

3, 2, 1...





Teksti perustuu Jennin laittamaan haasteeseen. En tunne tarpeeksi kirjoittajia, jotta voisin järkevästi tehdä tehtävän kuten pitäisi, mutta vastailla halusin. ^^ Jos kaikki vastaukset eivät tuosta selviä, kysyä voi lisää kommenteissa.

Teen kohta taas reissua tonne Setaan päin ja oon vastentahtoisesti panostanut pikkusen enemmän internetin seuranhakumahdollisuuksiin. Yhä mä en todellakaan aseta odotuksiani korkealle sen suhteen. En mä tiedä. Ei se oo sitä, mitä mä alun perin halusin. Sama se kai silti on mistä ne uudet tuttavuudet tulee, jos tulee. Hirveesti vaan rasittaa tuo touhu.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hyvä Ran$ka!


Ranska hyväksyi avioliittolain, jonka mukaan avioliitto on kahden ihmisen, ei ainoastaan miehen ja naisen välinen sopimus. Muutos hyväksyttiin äänin 249 - 97. Mitä Suomessa pitäisi tapahtua, jotta asia menisi noin vakuuttavasti läpi? Mun mielestäni kirkko saa rauhassa raapia päätään vuosikymmeniä miettien keiden liitoille se voi siunauksensa antaa ja joutuuko peppuseksistä helvettiin vai ei, mutta on valtion velvollisuus tunnistaa seksuaalivähemmistöjen edustajien parisuhteet nyt ja taata homopariskunnille täysin samat lailliset oikeudet kuin heteropariskunnille.

Tyler Oakleyn videossa THE DOLLA BILLZ SURVEY listattiin erilaisia elämän kohokohtia ja määriteltiin niiden arvo rahassa. Nopean yhteenlaskun tuloksena sain elämäni arvoksi 59,5 dollaria eli noin 43,85 euroa. En tajua, miksi joku ei tykkäisi uida alasti. Montaa hienompaa asiaa ei maailmassa ole.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Aikamatka, joka ei johtanut minnekään



"13.04.2008

Oikeesti useimmiten mulla on sellainen mukava ja tyyni olo. Mulla on nytkin vähän. Mut jumalauta miten mä oon kaikesta huolimatta sijoiltani juuri nyt. Jotenki mä en tiedä mitä tän tunteen kanssa pitäis tehdä. Mahdotonta nukkua. Mä haluan taistella. Antaa tulla vaan. En oo arka enkä lyöty. En oo kurja taikka haikee. Kun just tänään kattoo eteenpäin niin tulevaisuudessa on helvetisti kaikkea tekemistä. Eikä vain tekemistä vaan asioita. Helvetin tärkeitä asioita. Haluun päästä iskemään tätä tunnetta nyrkillä mahaan. Rinnassa palaa. Oon liekeis kun pitäis hiljalleen hiipuu ja käydä makuulle. Päivä on ohi, kello on paljon. Nuku.

Nettiseksiä.
Silmäseksiä.

Rakkautta. Mä haluan samaan aikaan olla helvetin lähellä ja... Mä haluan voittaa mun ja tän maailman esteet ja saavuttaa vielä enemmän. Mä haluun asioita, jotka on mulle tärkeitä. Samaan aikaan mä katson sitä urakkaa ja mun tekee mieli haistattaa sille vitut ja valua hukkaan. En tiiä riittääkö mulla voimat aina vain tavotella unelmiani vai voinko mä vähemmällä vaivalla jotenki ajautua niitä kohti. Tarviiko mun tehdä töitä kaiken eteen? Pienimmänkin asian? Ois siistii vaan kuunnella surullista musaa ja porata, mut ei tältä pohjalta mitkään sellaiset padot aukee. Samaan aikaan kun mä haluun raivata kaikki maailman paskat tieltäni niin mä toisaalta katson sitä urakkaa vähän kauhuissani. Kyllä mä tiedän, että mä siihen pystyn. On se silti valtava seinä paskaa. Niin et näin.
"

Mä kuuntelen vieläkin samoja biisejä ja ajattelen samoja asioita kuin viisi vuotta sitten. Viisi - vitun - vuotta. Mun elämäni on täysin erilaista kuin silloin, mutta se ei poista sitä faktaa, että yhä mä tunnen olevani ansassa ja yksin.

Kirjoitin viestin jollekin, jota pidän kiinnostavana. En tiedä mitä haen, mulla ei ole mitään odotuksia asian suhteen ja jos siitä ei mitään seuraa niin sitten ei seuraa. On sekin jotain.