keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Hain avustajaksi Tom of Finland -elokuvaan! (valokuvia)

 
 
 
Apulaisohjaaja Melissa Markki kirjoitti Facebookissa 22. tammikuuta, että Tom of Finland -elokuvaan etsitään avustajia. Vaatimuksiin kuuluu muun muassa 19-35 vuoden ikä ja hakemukseen pyydettiin kirjaamaan tieto siitä, voiko osallistua rooliin, jossa uidaan avannossa tai esiinnytään kameran edessä alasti. Avustajien korvaukset ovat pieniä ja kyseessä ei ole puherooli. Eri kohtauksiin haetaan erilaisia - ei pelkästään lihaksikkaita - miehiä, joten päätin laittaa hakemuksen menemään ja testata, että kelpaako niille tämmöinen hoikka poika!
 
Selasin tietokoneella olevia kasvokuvia keskellä yötä ja lopulta otin uuden, jotta varsinkin mun hiusteni nykyinen tilanne näkyy selvästi. Mulla ei onneksi oo mikään moderni leikkaus, vaan oon antanut tän kasvaa nyt, joten tää on ihan tavallinen sopivan lyhyt tukka. Hakemukseen pyydettiin liittämään myös kokovartalokuva speedoissa. Mun yksiöni on ankean näköinen kuvauspaikka. Kun avustajia kerran haetaan ulkokohtauksiin tähän aikaan vuodesta, olisi loogista ottaa kuva ulkona. Laitoin herätyskellon soimaan aamua varten.
 
Kun mä astuin kämpästäni ulos ja katselin ympärillä olevia ihmisiä, mulle tuli sama hykertelevän mielihyvän tunne kuin ennen Helsinki Prideen matkustamista tai homobaarissa vietetyn illan jälkeen. Niillä ei ole aavistustakaan, mistä mä tulen ja minne olen menossa. Ostin kaupasta speedot ja lähdin ajamaan lintutornille. Mä halusin korpeen, metsään. Paikkaan, jossa saa olla vartin tai puoli tuntia varmasti yksin. Kaikki kulkuväylät oli liukkaan jään peitossa ja auton lämpömittari näytti +1 astetta. Mielessäni mä toivoin, että olisi ollut jopa pakkasta.
 
 
 
Läheisellä parkkipaikalla ei ollut yhtään autoja: hyvä. Yhdet kirkkaimmat jäljet - ehkä aamuiset tai eiliset - johtivat metsästä pois. Kävelin reippaasti ja välillä juoksin lyhyitä matkoja, koska tiesin, että jos autotien ja tornin välillä ei ollut ketään, mitä nopeammin sinne pääsisin, sitä enemmän mulla olisi aikaa. Takki lähti ensimmäisenä. Mä tiesin jo idean saatuani, etten missään vaiheessa ollut perääntymässä siitä, mutta silti vähän hämmästyin, miten luontevalta musta tuntui heittää vaatteet pois.

Analysoin otoksiani päivääkään mallin työtä tehneenä, mutta sillä tietämyksellä, minkä oon omaksunut katsoessani monta kautta Tyra Banksin Huippumalli haussa -ohjelmaa: jalan kulmaa täytyy korjata, kasvot kääntää valoon, rentouttaa hartiat... Räps! Lopulta löysin Sen kuvan ja pari hyvää vaihtoehtoa.  
 
Kirjoitan blogia nimimerkillä. En ole harrastanut omakuvia tällä sivustolla ikinä muuten kuin joskus sarjakuvien muodossa, mutta olisi epäreilua kertoa tämä tarina näyttämättä edes vähän, mitä siellä tapahtui:
 
 
 
"Ruumiinrakenne: Hoikka."

 
Hetken kuulosti siltä, että joku tulee. Vaikka muutamassa sekunnissa ymmärsin äänen olleen vain putoavaa lunta, päätin silti pukea, koska lähdin hakemaan yhtä valokuvaa ja tiesin jo saaneeni sen. Olin valinnut vaatteet nopeaa riisuutumista ja pukeutumista ajatellen, mutta tässä vaiheessa tajusin, että mulla oli silti liikaa kerroksia. Jos joku olisi tullut ja olisin kuullut sen vasta tornin juurella, olisi pukemisen kanssa ollut kamala kiire.
 
Pistin hissukseen päälle täyden talvivarustuksen. Mä ihan nautin olostani. Join vettä, söin suklaata ja valokuvasin muutakin kuin itseäni: metsää ja sen usvaa. Pistin K-poppia soimaan kuulokkeista ja tanssin täysin samalla fiiliksellä kuin olisin ite jossain poikabändissä. Taputin lintutornia kiitokseksi. Metsäpolullakaan ei tullut ketään vastaan. Mä olin onnistunut ja turvassa. Kun basso tippui, mä talloin loskaa ja pyöritin lantiota. Autossa mä lauloin.
 
Kotona kirjoitin sähköpostin, vastasin kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ja annoin pikkuisen lisätietoa itsestäni, rajasin kuvat, laitoin liitteet ja iskin viestin matkaan. Jos mä pääsen jotenkin avustamaan Tom of Finland -elokuvan teossa, se on mahtavaa ja just sitä miksi herään aamuisin. Jos en, mulla oli hauskaa ja tää oli hieno päivä!
 
 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Uutta blogissa: Palautelomake!

 
http://homoksikasvamisesta.blogspot.fi/p/palautelomake.html
  

Uudella Ota yhteyttä! -sivulla on lomake, jonka kautta voit toivoa blogitekstin kirjoittamista tai sarjakuvan piirtämistä haluamastasi aiheesta. Jos mielessäsi on palaute tai muu minulle suunnattu asia, kirjoita se lomakkeeseen. Kuten aina, myös suorat kommentit päivityksiin ovat yhä tervetulleita. Kiitos. :)

t Klaava, Homoksi kasvamisesta -blogin pyörittäjä


torstai 21. tammikuuta 2016

Blogin tilastokatsaus, здравствуйте!



Seuraan melko tarkasti Homoksi kasvamisesta -blogin tilastoja. Mielenkiintoinen fakta on, että viimeisen kuukauden ajan lähes puolet sivulle saapuvasta liikenteestä on tullut Venäjältä. Satoja Venäläisiä klikkauksia. Ihmettelin tätä ohimennen, mutta ajattelin sen menevän pian ohi. Tällä viikolla liikennettä on enemmän Venäjältä kuin Suomesta, eikä nyt puhuta ihan pienistä luvuista!

Runkkupaikat -päivitys on vasta puolisen vuotta vanha, mutta silti kohoaa kovaan tahtiin aina vain ylemmäs tämän sivuston luetuimpien tekstien listalla. Se on vuosia vanhojen tekstien ja kuvien rinnalla top-10:ssä ja kohta top-5:ssä, koska joka viikko se kerää klikkauksia. Ei mua haittaa yhtään. Se on hyvä teksti ja aihe on kiinnostava. Kommenttiosastokin on mielenkiintoista luettavaa.

Vähän aikaa sitten joku huomasi mun vuoden 2014 Helsinki Pride -viikoa varten blogiin kirjoittamani sieluntuotokset, koska ne keräsivät kymmenittäin klikkauksia samana päivänä. Tälläkin viikolla niitä on käyty katsomassa. Pistää miettimään, että onko joku heittänyt linkin jonnekin. Olisi kiva kuulla ajatuksia näistä ilmiöistä - suomeksi tai venäjäksi.




Kurkkasin Amnestyn sivuilta onko Venäjän ihmisoikeustilanteessa tapahtunut viime aikoina suuria positiivisia muutoksia. Ei ole. Ennen Sotšin olympialaisia epämääräisin syin vangitun ympäristöaktivisti Jevgeni Vitishkon vankeustuomio muuttui hiljattain ehdonalaiseksi, mutta muuten meininki näyttää olevan aivan sama. Amnesty tukee Venäjällä toimivia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä puolustavia järjestöjä, joten sekin on hyvä syy ryhtyä kuukausilahjoittajaksi.


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Q-Romantic?


Oon miettinyt, että onko mulla romanttista orientaatiota lainkaan tai haluanko mä olla romanttisissa tekemisissä yhtään kenenkään kanssa. Yritin joitakin viikkoja sitten sijoittaa itseni johonkin pisteeseen janalle, jonka toisessa päässä on täysin epäromanttinen suhtautuminen ihmisiin, toisessa taas täysin romanttinen. Päädyin kuvaamaan itseäni piirtämällä janasta erillisen ympyrän, johon kirjoitin "disconnected".

Mun on vaikeaa saada kiinni koko romanttisen rakkauden tunteesta. Joskus tuntuu, että olen samaan aikaan tosi kovasti himoissani, ihastunut ja kosketusta kaipaava ja mietin, että onko tämä nyt sitten sitä rakkautta. Mulle on hyvin selvää mihin suuntaan mun seksuaaliset tekoni, haluni ja fantasiani kohdistuu. Mä tunnen sen puolen itsessäni.

Joskus omien tunteiden erittelyssä helpottaa, kun seksuaalinen suuntautuminen mielletään eri asiaksi kuin romanttinen suuntautuminen. Mun ajatteluani se sekoittaa tällä hetkellä ihan valtavasti, koska mun seksuaalisten ominaisuuksieni rinnalla se romanttinen puoli on vain outo tyhjiö. Juuri nyt mulla ei ole ketään, joka rakastaa/haluaa mua tosi voimakkaasti takaisin samalla tavalla kuin mä rakastan/haluan häntä. Vaikka mun tunteillani olisi joku yksittäinen kohde ja kaunis vastakaiku, silti mä vierastaisin koko rakastamisen ajatusta.

Mä en ikinä halua muuttaa pysyvästi yhteen kenenkään kanssa. Mä arvostan omaa yksityisyyttäni ja mun mielestäni toisen ihmisen kanssa asumisesta on hitosti vaivaa. Mä en halua jaettua pankkitiliä tai yhteistä omaisuutta kenenkään kanssa vain siksi, että me satutaan tykkäämään toisistamme ja leikitään pariskuntaa. Mä en halua lapsia.

Mä mietin tätä asiaa tänään suihkussa ja mulle tuli sellainen ajatus, että ei musta heti tee epäromanttista ihmistä se, jos mä en halua parisuhdetta samoilla säännöillä kuin muut. Jos mä haluaisin sitoutua, mun solmu olisi ihan erilainen kuin kaikki ne, mitä oon tähän mennessä ympärilläni nähnyt. Eikä se olisi mikään umpisolmu.


Mielentila #41



Mikä tämäkin on olevinaan?


tiistai 12. tammikuuta 2016

Pussaa punapäätä -päivä! (kuva)

.
.
Kansainvälistä Pussaa punapäätä -päivää vietetään joka vuosi 12. tammikuuta, tänäänkin! EIHÄN SELLAINEN OLE MISTÄÄN KOTOISIN! Jos mä olisin punapää, saattaisin jopa suuttua siitä, että mun ajatellaan olevan tyytyväinen kunhan saan yhtenä päivänä vuodessa vain sattumanvaraisen SUUKON! Siksi olen suunnitellut loppukuun kestävän juhlapäiväkalenterin, jonka yleistyessä maailmanlaajuiseksi jokainen punapää saa mitä ansaitsee!


12. tammikuuta: Pussaa punapäätä -päivä
13. tammikuuta: Helli ja rutista punapäätä -päivä
14. tammikuuta: Kehu ja kannusta punapäätä -päivä
15. tammikuuta: Kuuntele ja ymmärrä punapäätä -päivä
16. tammikuuta: Vie punapää seikkailutreffeille -päivä
17. tammikuuta: Pane punapäätä -päivä
18. tammikuuta: Soita punapäälle -päivä
19. tammikuuta: Pane punapäätä -päivä
20. tammikuuta: Pane punapäätä -päivä
21. tammikuuta: Hyppää punapään kanssa suihkuun -päivä
22. tammikuuta: Tilaa punapäälle pizzaa -päivä
23. tammikuuta: Hiero ja helli punapäätä -päivä
24. tammikuuta: Anna punapäälle omaa rauhaa -päivä
25. tammikuuta: Odota punapään soittoa -päivä
26. tammikuuta: Juttele punapään kanssa elämästä aamuun asti -päivä
27. tammikuuta: Suunnittele punapään kanssa yhteistä tulevaisuutta -päivä
28. tammikuuta: Osta punapäälle lisää kondomeja -päivä
29. tammikuuta: Pane punapäätä -päivä
30. tammikuuta: Pane punapäätä -päivä
31. tammikuuta: Pane punapäätä -päivä


Mielentila #37



Älä yliajattele.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mielentila #36



Mun aidot ajatukseni ja tunteeni eivät varmasti kelpaa edes mulle itselleni.


torstai 7. tammikuuta 2016

Youtube-suositus!


Ashley Mardell on aivan ihana ja aito ihminen, joka tekee hyviä videoita.






Parasta:
  • Järkevä, raaka, luova ja rohkea itseilmaisu tärkeistä aiheista.
  • Rakastava vuorovaikutus ja söötit videot tyttöystävän kanssa.

Seuraan myös OneTake Ashley -kanavaa, jolla sama tyyppi julkaisee hiomatonta ja vähemmän editoitua sisältöä. Loistavaa.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

maanantai 4. tammikuuta 2016

Metapuhetta Mielentilasta




Oon löytänyt piirtämisen uudelleen ja saanut siitä todella paljon iloa ja inspiraatiota mun päiviini. Mielentila-sarjakuva syntyi marraskuussa sopivaan aikaan jouluprojektiksi, kasvoi vielä joulukuunkin aikana hurjasti ja on nyt 60-osainen. Sattumalta kävi niin, että parittomina päivinä julkaistuna tämän setin viimeinen sarjakuva ilmestyy tismalleen 28. helmikuuta, mikä miellyttää mua kovasti.

En ole saanut suoraa palautetta siitä, onko tämä kävijöiden kannalta mielekästä sisältöä vai ei, mutta ainakaan kävijämäärät eivät tänä aikana lässähtäneet pohjiin, joten, hei, mahtava juttu! On hassua, että tuntuu riskiltä päivittää blogia "vain" joka toinen päivä. On kivaa kirjoitella kiireettömästi ja varma sisältö antaa mulle aina rauhallisuuden tunteen tästä touhusta. Mä piirrän ja kirjoitan rennossa mielentilassa ja katselen jo kauas eteenpäin.

Parin kuukauden ajan istuin usein alas ja piirsin ajatukseni esiin. Useimmiten kuvia syntyi yksi päivässä, joskus useampi kerralla. Näiden piirtäminen oli mulle puhdistava kokemus. Joskus mulla oli epämääräinen huono olo ja kuvat saivat mut keskittymään itseeni ja tajuamaan, mitä oikeasti tunsin. Joskus puskin ennen nukkumaanmenoa ulos pari ahdistavaa ajatusta ennen kuin päädyin edes yhteen neutraaliin kuvaan, minkä jälkeen sain paremmin unen päästä kiinni.

Monta kertaa istuin valoisan ikkunan ääreen aikaisin aamulla vain kuvan piirtämistä varten ja huomasin, että usein mun päivät alkaa avoimin mielin. On hienoa herätä siihen näkyyn kun pöydällä odottavat hyvät kynät, kasa valmiita töitä ja tyhjä paperi. Mulle oli myös tärkeää voida selata kuvia taaksepäin ja ymmärtää, että vaikka joku tunne tuntui ylivoimaiselta, ei mikään niistä jäänyt pysyväksi ja mun päiväni olivat lopulta todella erilaisia.

Sanotaan vaikka, että tää on ollut ja on mulle tilaisuus keskittyä mielenterveyteen, itseni tarkkailuun ja niihin moniin, moniin asioihin, jotka mut tekee iloiseksi. Esittelin Mielentilan sarjakuvamatkana, joka ei pääty koskaan. Tämä on totta, mutta maaliskuussa MT lakkaa olemasta säännöllinen sarjakuva ja blogissa alkaa siirtyminen toiseen mulle tärkeään aiheeseen.


Mielentila #33



Mä vain valun päivästä toiseen.


lauantai 2. tammikuuta 2016