Rakas Susanna Koivula...

Avioliiton käsitteestä voidaan olla montaa mieltä ja mua ei yllätä yhtään, että Aito Avioliitto -kansalaisjärjestö näkee tämän asian toisella tavalla kuin minä. En mä siksi kirjoita. Tämä on viesti Susannalle.

Hei, Susanna.

Edellä mainitsemani järjestön nettisivuilla julkaistussa kolmiosaisessa Gender-ideologian ihmemaassa -juttusarjassasi kerrot oman näkemyksesi sukupuoli-termin määritelmästä ja esität kritiikkisi siitä, miten tätä sanaa käytetään julkisessa keskustelussa. Tämäkin on asia, jonka näemme eri tavoin ja josta riittäisi keskusteltavaa pitkäksi aikaa.

Kirjoituksessasi toteat translain uudistusta haluavien tahojen perustelevan vaatimuksiaan itsemääräämisoikeudella ja ihmisoikeuksilla. Olet oikeassa. Seuraavaksi ihmettelet, miksi ihmisen tulisi päättää omasta sukupuolestaan ja kirjoitat, että sukupuoli määräytyy jo hedelmöityksessä. Mielestäni et ole täysin ymmärtänyt, miksi juridisen sukupuolen muuttamiselle asetetut vaatimukset ovat ihmisoikeuskysymys.

Kerrot Suomen nykyisestä translaista ja luettelet juridisen sukupuolen muuttamisen edellyttävän lääketieteellisiä tutkimuksia, täysi-ikäisyyttä, naimattomuutta ja lisääntymiskyvyttömyyttä. Toteat, että nämä vaatimukset eivät ole tuulesta temmattuja ja listaat lyhyesti syitä sille, miksi juuri niitä vaaditaan. Toteat, että lääketieteellistä selvitystä vaaditaan selvittämään ihmisen tilaa, mutta et puhu sen enempää siitä, mitä tähän selvitykseen sisältyy.

Vuosiakin kestävää psykologista tutkimusta on kritisoitu tarpeettoman pitkäkestoiseksi sekä nöyryyttäväksi muun muassa asiaankuulumattomien kysymysten ja rajatulla hoitohenkilökunnalla olevan suhteettoman suuren määrittelyvallan vuoksi. Suomessa on vain kaksi paikkaa, missä tätä asiaa hoidetaan. Oikean keskusteluavun ja diagnoosin saaminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Hyvin onnistuneen prosessin aikana henkilö saa asiallista kohtelua sekä sellaisen hoitokokonaisuuden kuin tarvitsee ja pääsee päämäärään hitaasta aikataulusta huolimatta.

Mielestäsi sukupuolielimet ja geneettinen sukupuoli ovat ensisijainen keino määrittää ihmisen sukupuoli ja toivot, että asiaa ei pelkistetä vain päänsisäiseksi kokemukseksi. Tosiasiassa juuri sukupuolen vahvistamiseen vaadittavat psykologiset tutkimukset sekä niiden kautta muunsukupuolisuus/transgender -diagnoosin (F64.8) tai transsukupuolisuusdiagnoosin (F64.0) saaminen ovat iso osa nykyistä lainsäädäntöä! Näistä vain F64.0 antaa oikeuden sukupuolen juridiseen vahvistamiseen sekä genitaalikirurgiaan Suomessa.

Koska kyseessä ei ole sairauden tutkiminen, voi transsukupuolinen henkilö ymmärrettävästi kokea hämmennystä ja suorituspaineita siitä, että hänen täytyy vakuuttaa hoitohenkilökunta aidosta sukupuolestaan. Helsinki Pride -viikolla vieraillut työkseen näitä diagnooseja kirjoittava lääkärikin totesi, että on mahdotonta tietää tai päättää toisen ihmisen sukupuolta tämän puolesta. Ei hän voi kurkistaa toisen ihmisen aivoihin. Tutkimusjakson tarkoitus on selvittää henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan ja se selviää vain kysymällä.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta nykyinenkään lainsäädäntö ei vaadi genitaalialueen operoimista eikä sellaisen toimenpiteen pakottamiselle olisikaan mitään lääketieteellistä perustetta. Sukupuoli todella on korvien, ei jalkojen välissä.

Rakas Susanna Koivula, kirjoitit myös näin: "Lisääntymiskyvyttömyyden edellyttämisen poistaminen vaatisi objektiiviset perustelut sille, miksi miehen pitäisi voida synnyttää tai naisen siittää lapsi."

En voi uskoa, että vaadit transsukupuolisilta ihmisiltä objektiivisia perusteluja omien sisuskalujensa ja lisääntymiskykynsä säilyttämiseen. Jos lain vaatimat tutkimukset läpikäynyt henkilö on sukupuolenkorjausprosessinsa jälkeen tyytyväinen kehoonsa sellaisenaan ja yhä lisääntymiskykyinen, ei se ole mikään lääketieteellinen ongelma, joka täytyisi ratkaista. Vaatimus veitsen alle joutumisesta on olemassa vain Suomen nykyisen lainsäädännön vuoksi. Tällöin valtio puuttuu henkilön fyysiseen koskemattomuuteen sekä oikeuteen perustaa perhe. Se on väärin. Se on ihmisoikeusrikos.