perjantai 27. marraskuuta 2015

Mielentila (kuva)



Mielentila on sarjakuvamatka, jossa siirrytään mielentilasta toiseen. Matka alkaa 1.12.2015 eikä pääty koskaan. Kuvasarja ilmestyy säännöllisenä joka päivä 1.-31.12.2015, minkä jälkeen se jatkaa kasvamistaan omaan tahtiin.


torstai 12. marraskuuta 2015

Minä olen omituinen


 

Minne kuulun? Mun nykyisessä elinympäristössäni on paljon hyviä asioita, mutta tunnen itseni omituiseksi siinä. Minä olen omituinen. Minä olen aina ollut ja tulen aina olemaan vähän omituinen. Monesti en juuri huomaa tai ajattele sitä, mutta joskus se korostuu niin paljon, että toisetkin huomaavat sen. Tänään mun ajatuskuplat vaihtui puhekupliksi liian nopeasti ja lopputulos oli pelkästään nolo. Mua hävetti se. Siltä musta tuntui, mutta kai mä olen ennemmin aito ja outo kuin jotain mikä ei näytä eikä maistu miltään.

Mä kaipaan seikkailua. Mä haluan heittää repun selkään ja lähteä.




(Tässä kohtaa selaan matka-aikatauluja ja omenahotelleja ja tajuan, että puolellatoista vapaapäivällä ei ihmeitä tehdä.) Vittu. Niin joo. Mun piti varmaan miettiä minne kuulun. Helvetti, mä kuulun sinne missä olen. Onko se sitten oikea vastaus? Ei. Monesti mulla on vahva tunne siitä, että mä voisin kuulua jonnekin muualle paljon paremmin kuin sinne missä juuri nyt olen. Miksi vitussa mä edes pyytelen anteeksi ja yritän sovittaa itseäni jonnekin?




(Selaan Setan sivuja ja mietin mitä ne oikein tekee ja totean taas olevani liian vanha kaikkeen nuorille suunnattuun toimintaan. Perhettä ei ole. Kai mä menen joihinkin niiden sinkkubileisiin joskus ehkä.) TransHelsinki -tapahtuma (17.-22.11.) näyttää erittäin hienolta. Kiva, että edes pääkaupunkiseudulla on elämää. Toisaalta se ei ole yllätys kenellekään. Vituttaa, mutta mä en halua muuttaa sinne. Mun koko elämä ja kaikki rakkaat on täällä.

Jaa'a. Minne minä kuulun? Kaikesta huolimatta mulla on vahva yhteenkuuluvuuden tunne näihin ihmisiin täällä, mutta mä kaipaan seikkailua. Varmaan mussa elää sellainen yksinäisen matkustajan henki, joka estää mua kuulumasta ikinä minnekään. Ehkä mä oon rikkinäinen puhelin, koska mulla on huono kuuluvuus. Tai sitten mä olen ehjä, mutta väärässä paikassa.


tiistai 10. marraskuuta 2015

Rakkaudenosoitus, BLOGI 3V!

.
Kun saavuin bussilla Helsinkiin ja se ajoi eduskuntatalon edestä, ensimmäisenä mun katseeni osui suureen kylttiin: "Lapsella on oikeus ISÄÄN ja ÄITIIN!". Mä suutuin. Mä olin vihainen, mutta se ei ole huono asia, koska mun vihani ei ole tuhoavaa. Se pelkästään lisäsi mun päättäväisyyttäni, suoristi mun selkäni ja iski terävyyttä mun askeliini. Helvetti.
.
Mulla oli kylmä. Se oli harmaa ja tihkusateinen perjantai-aamupäivä. Kohta lakialoite saapuisi äänestykseen. Koska aloitteen puolesta järjestettyyn tapahtumaan oli etukäteen ilmoittautunut tuhansia osallistujia, se jouduttiin siirtämään eduskuntataloa vastapäätä olevalle puistoalueelle. Vastamielenosoittajat taas saivat paikan eduskuntatalon edestä. Ei niitä paljoa ollut, mutta niillä oli megafoni ja ne lauloivat virsiä 492, Ystävä sä lapsien:
.
.
siunaa ÄITIÄ ja ISÄÄ
heille elinpäivää lisää
.
.
Mielessäni mä nostin vastustajille hattua näkökulman valinnasta. Mutta se heistä. Löysin oman paikkani ja ostin kuumaa kahvia. Kiertelin, valokuvasin ja odotin miten tässä käy.
.
.
.
Rakkaudenosoitus tasa-arvoiselle avioliittolaille 28.11.2014
.
.
Jollain ihanalla naisella oli mukana tabletti, josta se seurasi suoraa kuvaa eduskuntasalista. Äänet olivat juuri jakautuneet: "101 - 90! Läpi meni!"
.
.
.
sua vain yli kaiken mä rakastan
sinä taivaani päällä maan
minä maiset murheeni unohdan 
sinisilmiis kun katsoa saan 
.
.
Muhun iski se tieto, että tää laulu oltaisiin laulettu, vaikka laki ei olisi mennyt läpi. Mä ajattelin mun äitiäni ja itkin.
.
.
minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan
.
.
Mulla ei ollut ketään ketä halata, mutta mitä sitten. Mulle oltiin juuri luvattu, että jos mä joskus haluan, mä voin mennä naimisiin. Helvetti miten iso taistelu tätä varten on taisteltu. Mä olin antanut kaikkeni. Mä olin kannattanut lakialoitetta heti keskiyöllä kun se mahdollisuus aukesi, äänestänyt eduskuntavaaleissa seksuaalivähemmistöjä ymmärtävää kansanedustajaa, lahjoittanut rahaa kampanjaa varten, seurannut jatkuvasti tilanteen etenemisestä kertovia uutisia ja pitänyt meteliä internetissä, puhunut asiasta läheisilleni ja käynyt mielenosoituksissa sekä keskustelutilaisuuksissa.
.
.
ylin riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
olet kaikkeni aarteeni kallehin
olet onneni unelmain
.
.
Tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi ja mä olin ylpeä itsestäni sekä siitä, että tästä maasta tuli juuri tuleville sukupolville parempi paikka asua. Mä ajattelin miten suuri merkitys sillä on itsensä ja ympäristönsä kanssa taisteleville nuorille, että aikuiset ovat tehneet tämän päätöksen ja siitä tulee Suomessa laki.
.
.

.
.
Homoksi kasvamisesta -blogi 
täyttää tänään kolme vuotta!
.
.
Marraskuu 2015: Kuvapäivitys joka perjantai!
Joulukuu 2015: Kuvapäivitys joka päivä!
Tekstipäivitykset: Koska tahansa!
.
.
.

perjantai 6. marraskuuta 2015

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

I'm truly alone and I like it





Janet Devlin laulaa kauniisti. 


And I'm just as damn disappointed as you
only I just do better to hide it
and the one thing that keeps me
from falling for you
is I'm truly alone and I like it
yeah I'm truly alone and I like it





 


tiistai 3. marraskuuta 2015

Valvotun yön jälkeistä turinaa, jonka...



...kirjoittamisen sijaan mun pitäisi olla nukkumassa. Ei se kai haittaa. Mun iltapalaani kuului tänään makaronia ja soijakastiketta, soijajuomaa, pähkinöitä ja sipsejä. Ostin sipsit koska teki niitä mieli ja mun kaikki välipalat olivat tänään melko suolattomia.

Oon kaksi kuukautta ollut lihattomalla ruokavaliolla. Jatkossa kirjoitan tästä vain jos tilanne jostain syystä muuttuu tai mulla on aiheesta jotain erityistä sanottavaa. Viime kerralla pohdiskelin olisiko paino voinut pudota. Oon seurannut painoani ja se on pysynyt kilontarkasti samassa lukemassa kuin aina ennenkin. Vaa'alla käynti oli hyvä juttu, koska nyt mun ei tarvitse stressata peilin edessä ja etsiä huolestuttavia merkkejä. Oon ruokailutottumusteni muutoksen jälkeen ollut pirteämpi kuin ennen ja oikeasti onnellisempi.

Teen koko ajan paljon töitä, mutta oon onnistunut suunnittelemaan vapaa-aikaani ja omistamaan siitä osia kavereille, itselleni ja blogille. Marraskuussa julkaisen säännöllisen kuvapäivityksen aina perjantaisin, joulukuussa joka päivä. Tekstejä kirjoitan koska tahansa. Aiemmassa kirjoituksessa kerroin haluavani matkustella ja nyt on joulukuun alkuun sovittu yksi ulkomaan reissukin, jota odotan innolla. Tekee hyvää päästä tuulettamaan aivoja. Tuskin kirjoittelen matkasta mitään, koska otan sen rentoutumisen kannalta.

Oon kuunnellut suomiräppiä Spotifysta sekä motivoimiseen tarkoitettuja puheita Youtubesta ja saanut niistä päiviini kiksejä ja inspiraatiota. Se on ihan eri asia kuin kuunnella joka vitun aamu haikeita rakkauslauluja kaipuusta ja yksinäisyydestä. Oon piirtänyt paljon enemmän kuin ennen ja löytänyt uudestaan kuinka tärkeää ja vapauttavaa se mulle on.

Mua väsyttää. Ehkä se on hyvä asia. Hyvää yötä.