"Taidat olla itsekin homo..."

On hieno asia, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä puolustetaan.

Yhteiskunnan kehityksen kannalta on tärkeää, että jos joku arkielämässä tai nettikeskusteluissakin käyttää sanoja loukkaavasti tai väärin, toinen jaksaa pysäyttää tilanteen ja kärsivällisesti selittää, miten asia oikeasti on.

Muistan kun nuorena poikana luin uutisointia siitä, että Suomen lainsäädäntöön lisätään mahdollisuus parisuhteen rekisteröimiseen. Se oli iso juttu. Osa uutisten kommenteista oli törkeitä ja loukkaavia ja ne kouraisivat mua rinnasta. Arkielämässäni en kuullut kenenkään puhuvan mua koskevista asioista niin rumasti kuin mitä sain netistä lukea aikuisten kirjoittavan. Kritiikkiä oli paljon ja sitä saakin olla, mutta mukana oli myös haukkumista ja asiattomia vertauksia. Tuntui pahalta nähdä, että minusta ajatellaan noin. En ollut kertonut kenellekään pitäväni pojista.

Mun sydäntäni helli kun niiden viestien joukossa jotkut aidosti riemuitsivat muutoksesta ja toiset olivat jaksaneet korjata väärät käsitykset ja eritellä selvästi, millaisia ajatusvirheitä lakimuutoksen vastustajien perustelut sisälsivät. Vielä tänäkin päivänä on kiva huomata, että joskus julkisessa keskustelussa on jo sanottu kaikki, mitä itsellä olisi polttavista aiheista sanottavana: Ei lisättävää. Valittajat valittavat ja elämä jatkuu.

Joskus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä puolustetaan väärin.

Kerron kohta, mikä on väärin. Ensin tahdon sanoa, että jokaisella ihmisellä on oikeus tunteisiinsa syrjivän puheen edessä. Saa olla välittämättä, jos ei kolahda. Saa hymähtää. Saa nauraa. Saa suuttua. Saa loukkaantua, jos sattuu. Saa tuntea itsensä avaruusolioksi, joka puhuu kieltä, jota kukaan muu ei ymmärrä. Monesti musta tuntuu siltä.

"Taidat olla itsekin homo..." on hokema, jota heitellen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä riennetään joskus auttamaan, ja se on väärin. On aika tiedostaa tämä virhe ja tappaa se pois.

Miksi tämä hokema elää?

Joskus viitataan Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan seksuaalivähemmistöihin vihamielisesti suhtautuvat ihmiset mittareiden mukaan kiihottuivat kun heille näytettiin homopornoa, mutta kielsivät kiihottumisen. Tämä tulos ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Se voi pitää yksilötasolla paikkansa tai se ei pidä yksilötasolla paikkaansa: Mitä sitten?

MITÄ SITTEN?

Suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa ja kielessä syvällä oleva syrjintä on merkittävästi pahasti sanovan ihmisen housuissa mahdollisesti tapahtuvaa värinää laajempi ilmiö ja jos siihen halutaan todella puuttua, on päästävä eteenpäin vuoden ysikuus jenkkitutkimuksesta ja sen pohtimisesta, minkälaisesta pornosta vastapuolen edustaja kiihottuu!

Tunteiden ollessa pelissä hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat sanoa asioita harkitsemattomasti. Jotkut - erityisesti suuttuessaan - käyttävät räikeämpää kieltä kuin toiset ja tykkäävät kun pääsevät viskomaan omia oletuksiaan toisista ihmisistä. Oletan, että julkisen keskustelun tarkoituksena ei ole roiskia omia impulsseja pitkin seiniä, vaan käydä järkevää dialogia tärkeistä asioista.

Homous ei ole paha asia.

Jos ihminen on aidosti sitä mieltä, että ei ole olemassa mitään seksuaalisten suuntautumisten hierarkiaa, miksi hän käyttäisikään homo-sanaa kuin sen heittelyllä voisi halventaa toista? Ei ole heikkoutta olla homo eikä ole heikkoutta olla epävarma omasta seksuaalisuudestaan. Jos tiedät, mitä olet, onneksi olkoon. Sitten olet semmoinen. Elämä ei ole mikään kilpailu siitä, kenellä on paras tai eniten oikea identiteetti tai kuka keksii itselleen kunniaa tekevät määritelmät ensin. On valtavasti ihmisiä, jotka ovat uteliaita tai kyseenalaistavia ja niitä, jotka eivät määrittele omaa seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään millään tavalla. On valtavasti ihmisiä, joiden identiteetti on liukuva läpi elämän. Se on hieno asia.

On tosi kiva juttu, jos joku miettii, että millainen hän on. Se tarkoittaa, että ihminen katsoo itseensä ja kuuntelee omia tunteitaan.