sunnuntai 30. lokakuuta 2016

HETEROT OVAT TÄÄLLÄ (kuva)


Eräässä Helsinki Pride -viikon keskustelutilaisuudessa yksi panelisteista nopeasti totesi, että eihän perusheteroita olekaan ja sitten - HUPS! - vaihdettiin puheenaihetta. Näillä sanoin oon asian kirjoittanut omiin tuota aikaa koskeviin muistiinpanoihini, mutta muistikuvani tuosta tilanteesta ovat, että tämä henkilö maalasi puheessaan mielikuvaa ihan tavallisesta heterosta ja sitten muutti sen satuolennoksi toteamalla, että jos sellaista yleensäkään on olemassa. Kukaan ei kritisoinut tätä "jokainen on vähän homo" -ajatusta ja ihmettelin, että niin sai tuossa kontekstissa sanoa.

On mahtavaa, että erilaisten identiteettien kirjo on Helsinki Pride -viikolla näyttävästi esillä. Ohjelma on laadittu kaikella kunnioituksella ja rakkaudella ja on siellä aidosti aikaa ja tilaa heteroillekin. Tärkeää ja asiallista puhetta on paljon. Mulle nyt nousi noita kesältä olevia lappuja ja piirroksia selatessa mieleen tällainen suomalaisessa keskustelukulttuurissa elävä korjattava asia, joten siihen haluan tarttua.



 
Ei ole totta, että kaikissa meissä asuu pieni queer. Jos se olisi totta, tämä maailma näyttäisi kovasti erilaiselta. Jos kaikilla ihmisillä olisi ytimessään pieni pala sitä mitä minulla on, mun tunteitani ja asemaani ymmärrettäisiin merkittävästi useammin. Maailma on kovasti cis-sukupuolisen heteron näköinen ja se näkyy mediassa ja asenteissa ja oletuksissa, koska se on tavallista. Se on se normaali.

Ajatus siitä, että heteroita ei olisi, muistuttaa aika paljon "taidat olla itsekin vähän homo" -argumenttia. Hokema elää ja siirtyy ihmiseltä toiselle osittain senkin vuoksi, että on tehty seksuaalista suuntautumista koskevia tutkimuksia, joissa on erilaisin tavoin mitattu biseksuaalisuutta ja todettu, että siihen viittaavat piirteet ovat melko yleisiä. Jälleen kerran: Mitä sitten? Biseksuaalit ovat olemassa. Ei se poista sitä faktaa, että heterot ovat olemassa.

Joskus minua puolustetaan väärin. Minua puolustetaan väärin silloin, kun se tehdään ihan tavallisten heterojen tunne-elämää ja identiteettiä vähätellen. Siksi sanon nyt omasta puolestani: Hei heterot. On kivaa, että olette olemassa.


6 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu. Lisäksi itselleni tulee tästä aina myöskin mieleen, että myös toinen ääripää on olemassa. Emme me kaikki ole biseksuaaleja. Ei se, että heteromiehessä on feminiinisiä piirteitä tee hänestä biseksuaalia. Kenties kaikki ovat vähän interseksuaaleja, jos sen niin haluaa laittaa, mutta kaikki eivät ole biseksuaaleja. Itseäni ei kiinnosta nainen seksuaalisessa mielessä lainkaan, millään tasolla. Olen 100% homo. Siksi on melkein helpompaa ymmärtää niitä 100% heteroita kuin biseksuaaleja, toki on mahtavaa, että sellainenkin variaatio löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo. Me puhutaan aika paljon samasta asiasta. Oon kans homo ja juuri siksi vastustan väitettä siitä, ettei joku voisi olla hetero.

      Tähän keskusteluun liittyy myös kysymys siitä, voiko ihmisellä olla tietoa omasta seksuaalisuudestaan. Nimittäin, koska tiedän täysin olevani homo, vastustan väitettä siitä, ettei joku voisi tietää täysin olevansa hetero.

      Jos joku haluaa ottaa ikuisesti kyseenalaistavan kannan ja suhtautua agnostisesti kaikkiin seksuaalisuutta koskeviin väittämiin - eli pitää sitä asiana, josta ihmisellä itselläänkään ei voi olla varmaa tietoa - niin voi hyvää päivää!

      Kirjoitit: "Kenties kaikki ovat vähän interseksuaaleja, jos sen niin haluaa laittaa, mutta kaikki eivät ole biseksuaaleja." Voitko määritellä mitä tarkoitat kun sanot interseksuaali?

      Poista
    2. Itse olen ymmärtänyt, että biseksuaali on jotain ääripäiden hetero ja homo (/lesbo) välillä. Kuvaa siis seksuaalista suuntautumista eli kenestä on seksimielessä kiinnostunut.

      Interseksuaalin olen ymmärtänyt olevan jotain ääripäiden mies ja nainen välissä. Eli ei koe itseään 100% mieheksi tai naiseksi, vaan on jollain tavalla sukupuolten sekoitus tai ei halua määritellä tarkkaan sukupuoltaan, koska ei koe sopivansa laatikkoon mies tai nainen. Eli kertoo sukupuoli-identiteetistä (toivottavasti käytän nyt näitä termejä oikein).

      Eli molemmat ovat jatkumojen keskeltä löytyviä asioita, mutta kyseesssä ovat eri jatkumot. Pidän järkevämpänä ajatella, että kaikissa miehissä on sen verran feminiinisiä piirteitä (ja naisissa maskuliinisia), että kaikki ovat vähän interseksuaaleja, kuin että kaikki miehet ja naiset haluaisivat niin pillua kuin munaa/miespeppuakin ainakin pikkuisen eli kaikki paitsi aseksuaalit olisivat vähän biseksuaaleja.

      Onnittelut sille, joka ymmärtää tuon viimeisen virkkeen ensimmäisellä lukemalla... :D

      Poista
    3. Aa. Okei. Joo.

      Kiva kun vastasit! Mä jäin miettimään tota asiaa. Tein googlauksia interseksuaalisuudesta ja se taitaa olla vanhahtava termi intersukupuolisuudelle. Kieli on muuttunut. Seksuaalisuus-päätteistä on sukupuolta kuvaavissa sanoissa luovuttu, koska seksuaalisuus ja sukupuoli ovat eri asioita.

      Intersukupuolisuus on ihmisissä monin eri tavoin ilmenevä synnynnäinen tila, jossa henkilön fyysisissä sukupuolta määrittelevissä ominaisuuksissa on sekä miehille että naisille tyypillisiä piirteitä. Transsukupuolisuudessa taas on kyse siitä, että henkilön sukupuolen kokemus ei vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta. Tätäkin on monenlaista.

      Sukupuoli on niin monisisältöinen asia, että mun mielestäni sille ei tee oikeutta kun sitä kuvataan janana, jonka toisessa päässä on mies ja toisessa päässä nainen eikä edes sekään kun puhutaan ääripäistä "maskuliininen - feminiininen" ja näiden välille tai ulkopuolelle sijoittuvista identiteeteistä.

      Yhtälailla pidän seksuaalista suuntautumistakin niin monimuotoisena asiana, että sillekin janat tekevät heikosti oikeutta. Janoja voidaan käyttää, jos halutaan termistöä esitellessä yksinkertaistaa monimutkaista asiaa tai joku haluaa toiselle välittää tietoa siitä, mihin itse itsensä sijoittaa.

      Oi voi.

      Mun pitäisi tehdä erikseen iso päivitys noista janoista ja prosenteista ja siitä miten matemaattista termistöä käytetään kun puhutaan tunne-elämästä ja identiteetistä.

      Joku voi kertoa olevansa suurin piirtein fifty-fifty-biseksuaali ja jos se on hänelle toimiva määritelmä, niin mulla ei ole mitään sitä vastaan. Itse en näe mitään syytä pohtia mitä eroa on 100-, 95- ja 90-prosenttisella homolla.

      Mä pidän miehistä. Voiko joku todella väittää vastaan? Ei.
      Mä olen mies. Voiko joku todella väittää vastaan? Ei.

      Jos puhutaan stereotyyppisesti maskuliinisista ja stereotyyppisesti feminiinisistä ominaisuuksista, niiden määrittelyt ovat niin epämääräisiä, yksilöllisiä ja kulttuurisidonnaisia, että kai kaikissa voidaan väittää olevan vähän piirteitä molemmista kategorioista, mutta ihan yhtälailla kaikkien ihmisten voidaan väittää olevan perimältään tai ajatusmaailmaltaan vähän japanilaisia ja löytää sille perustelut.

      Joo. Mun kanssa voi olla todella vaikea puhua näistä asioista, koska suhtaudun tosi kriittisesti siihen, millaisia asioita meidän kulttuurissa ja kielessä pidetään miehekkäänä tai naisellisena ja millä perustein.

      Mut joo. Miehet ja naiset ja kaikki muut ovat olemassa ihan omina monimuotoisina ryhminään. On varmaan helpompi keksiä syitä sille, miksi kukaan ei olisi täysin miehekäs kuin sille, miksi kukaan ei olisi täysin hetero. Mut mitäpä sillä sitten saavuttaa... Ei kai mitään.

      Poista
    4. Kiitos termien selvennyksestä. Aika toivotonta niiden kanssa on, kun asiasta periaatteessa kiinnostunut homokin (minä) menee metsään kunnolla. Määritelmät on hankalia ja ihmiset haluaa lokeroida toisiaan määriteltyihin laatikoihin. On ahdistavaa, jos ei koe sopivansa tarjottuun laatikkoon.

      Poista
    5. Jepjep! Aina oppii ja välillä saa melkeinpä sanakirja kädessä puhua.

      Poista