Jos multa kysyttäisiin, että kuinka paljon juuri nyt asteikolla 0-100 haluan pitää blogin elossa, vastaus on 20, 15, 10, 5. 10? 8. 50-50. 0. 1. 4?
Elossa on suhteellinen käsite, koska blogia voi pitää olemassa ja päivittää vaikka vähän harvemmin. Sarjakuvat saa mennä nyt.
Uusi päivitystahti on
teksti maanantaisin ja
sarjakuvat koska tahansa.
Entä kuinka paljon juuri nyt asteikolla 0-100 haluan pitää blogin elinvoimaisena? 30, 40, 60? 80. 100. 100. 100. 100. 100. 89? 100. 90? 100. 100. 100. 100. Pysähdy ja hengitä. Lukitaan yksi vastaus. Mikä se on? Miltä minusta tuntuu? 100.
Hyvä. Hienoa. Tämä on hyvä päätös.
Juu mä en jaksa nyt tuota sarjakuvapuolta, koska se vaatii useampia työvaiheita ja on monesti mulla nyt sitä, että täytyy luoda jotain tyhjästä. Kyllä mä yhä piirrän paljon ja tänäänkin viimeksi piirsin, mutta se, että mun täytyisi tuottaa joitain edes itseäni ja mahdollisesti muitakin mielyttäviä, huvittavia, provosoivia tai ajatuksia herättäviä blogin teemaan sopivia kuvia säännöllisesti, on vähän paljon vaadittu tällä hetkellä.
Säännöllinen teksti maanantaisin on hieno asia. On hienoa pysähtyä ja pohtia omaa elämäänsä tai perhehtyä ihmisoikeusasioihin, jotka etenevät nyt Suomessa vauhdilla ja joiden eteen tehdään paljon töitä. Pride-tapahtumista tykkään yhä kertoa ja koota niistä valokuvia sekä ajatuksia tekstimuodossa, koska se tekee niistä kokemuksista jotenkin pysyvämpiä.
Olen valmis. Juuri näin!
