torstai 28. heinäkuuta 2016

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Asiat kasaantuvat (kuva)

 
 
 

Kivaa ja raskasta (kuva)


 
Kun ihminen voi huonosti, on ajatuksia, joilla voi saada itselleen vielä huonomman olon. Mun uusin juttuni on, että oon päättänyt olevani ruma ja ei-haluttava. Sitten kirjaudun seuranhakusivustoille pitkästä aikaa ja luen muiden sinne jättämiä ylistyskommentteja etsien hyväksyntää ja osoittaakseni itselleni olevani väärässä, mutta mikään niistä sanoista ei tunnu miltään, koska mä vain olen päättänyt olevani susiruma ja vaikka jotkut jonkun aivotoiminnan häiriönsä vuoksi pitäisivätkin mua ulkoisesti haluttavana niin kukaan niistä ihmisistä ei tunne mua oikeasti.

Pyörittelin tänään taas ajatusta siitä, että pitäisikö mun rajoittaa tähän blogiin piirtämistä tai kirjoittamista niinä hetkinä kun musta tuntuu pahalta, koska miksi kukaan haluaisi lukea valitusta eikä siitä tule kenellekään parempi mieli, mutta seuraava ajatus oli, että sitten en piirtäisi tai kirjoittaisi enää koskaan. Se ei ole totta, mutta sellaisia ajatuksia mun mieleeni tulee ja ne tuntuu todellisilta. Mun on raskasta sietää mun omia ajatuksiani nyt. Mä ajattelen olevani ruma kuoleva aikapommi ja se on nyt se mielentila mitä en pääse pakoon.

Varmaan monet mun sarjakuvistani liittyvät ihokarvoihin, koska joka päivä mua katsoo peilistä ruma ihminen ja multa vaatii jaksamista tehdä siitä vähemmän ruma ihminen ja silti se ei ole kaunis ihminen. Taistelen partaa ja kaikkia muita karvoja vastaan ja sitten kuolen. Just niin.

Mä en ihan oikeasti pelkästään ryve itsesäälissä ja omissa negatiivisissa ajatuksissani ja mä yritän voida paremmin. Oon nähnyt kavereita ja ystäviä, ulkoillut, urheillut, syönyt hyvin ja hoitanut asioita, mutta tunnen itseni todella etäiseksi tästä kaikesta ja oon väsynyt ongelmiini ja jaksamattomuuteeni. Ehkä mun pitäisi lakata sopimasta menoja miellyttääkseni muita ihmisiä ja hoitaa itseni kuntoon. Kun mä heräsin tänään, olin valmiiksi poikki. Sitten tein monta tuntia todella tärkeitä paperiasioita, vaikka en olisi jaksanut tai halunnut, mutta mä tein ne.

Kirjoitin "hoitaa itseni kuntoon", mutta ehkä mua vaivaavatkin vain ne ylimääräiset menot, mihin olen suostunut, vaikka en jaksaisi. Ei. Mua vaivaa tehtävien ja asioiden kasaantuminen. Normaalit kotityöt vaativat multa voimaa ja silti mä teen niitä. En kaikkia, koska mä en myöskään halua siivota ja pyykätä koko päivää, vaan mä haluan ulos tästä talosta. Mun kaveri kävi mun asunnossa ja mua hävetti. Löysin pöydälle unohtuneen soijamaidon. Jos mä lasken jotain kädestäni, se unohtuu. Ehkä mun aivot lahoo.

Oon väsynyt. Mä halusin ulos, mutta ihan sama. Menen nukkumaan.

MIKSI MUA EI HALUA KUKAAN? MIKSI MINÄ OLEN YKSIN? MIKSI MINÄ OLEN LÄHTÖKOHTAISESTI JA YTIMELTÄNI YKSINÄINEN IHMINEN, VAIKKA MULLA OLISI SADOITTAIN YSTÄVIÄ JA RAKKAUTTA TAI MUKA-RAKKAUTTA TAI... JOTAIN! MÄ EN EDES TIEDÄ MITÄ MULLA ON, ONKO MULLA MITÄÄN ANNETTAVAA TAI KYKENENKÖ MÄ TÄHÄN IKINÄ! MÄ EN HALUA OLLA AINA VAIN YKSIN!

Vittu mä olen niin väsynyt mun omiin ajatuksiini että mä en jaksa enää hetkeäkään itseni seuraa. Mä olen niin kyllästynyt tähän väsyneeseen ihmiseen tai ihmisperseeseen eli itseeni, jota mä saan joka päivä komentaa, jotta se tekisi edes yksinkertaisia asioita edes jollain hyväksyttävällä tavalla. Mä en vittu jää tähän yksiöön mätänemään itseni kanssa ja kusemaan unirytmiä vain herätäkseni keskellä yötä ja nukkuakseni taas lisää.

Mä olen jo hoitanut ihan helvetin paljon asioita voimavaroihini nähden ja jos mä en nyt käy suihkussa, aja partaa ja mene ulos niin mikä mun palkintoni tästä kaikesta paskasta on? Mä halusin pois tästä talosta ja mä varmasti menen pois tästä talosta. Mun täytyy tuulettua. Täällä on raskasta. Ehkä siellä on kivaa.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Mieti nyt (kuva)



Mulle on aikalailla se ja sama mikä ihmisen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti on, kunhan se ei ole ihan kusipää - eli kohtelee hyvin itseään ja muita.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Uuh ja aah! Ihokarvat! (kuva)



Melkein kaikki nimeävät ruumiinosiaan. Mulla on nimi sille, että mun nännieni ympärille kasvaa tummaa karvaa, jonka saan aina ajaa pois: Jumalan sairas vitsi.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

"Saanko koskea sua näin?"

 
Mulla on ollut - ömm - joskus jotain yhden yön juttuja ja se on mulle tosi kiva ja valoisa asia. Silti oon nyt ajatuksissani verrannut niitä kokemuksia pariin muuhun säätöön ja huomannut, miten eri tavalla hienoa ja kaunista on se, kun liikutaan varovasti sillä rajalla, että saanko koskea sua näin ja tuntuuko tää hyvältä, eikä kaikki ole heti saatavilla, jos ei erikseen kiellä. Tämän huomion ylös kirjoittamisen tarkoitus ei ole väheksyä mitään mitä oon tehnyt, hempeillä, julistaa IHANAN OIKEAN RAKKAUDEN sanomaa tai normittaa edes mulle itselleni mikä on SE OIKEA TAPA toteuttaa seksuaalisuutta. Mulla ei ole mitään tarkoitusta.

Nyt kun mä olen kertonut, mikä tämän huomion kirjoittamisen tarkoitus ei ole, voisin miettiä mikä on sen kirjoittamisen tarkoitus. Ai minkä huomion? Kai mä unohdin jo tai ehkä se pääsi hautautumaan jonnekin tonne puolustelun ja selittelyn alle. Ydin: On hienoa ja kaunista kun liikutaan varovasti sillä rajalla, että saanko koskea sua näin ja tuntuuko tää hyvältä. Ehkä mä tahdon vain muistaa pari kivaa hetkeä siitä miten mua on saanut koskea ja miten minä olen saanut koskea.

Tai en mä halua pelkästään muistaa, että jotain kivaa on joskus tapahtunut, vaan myös todeta itselleni, että hei, se oli aika herkkää vuorovaikutusta ja minä pidin siitä juuri sellaisena kuin se oli. Nyt tää ajatus varmaan kytkeytyy siihen kun alkuvuodesta pohdin olevani epäromanttinen ihminen ja mietin että haluanko mä lainkaan - vaikkapa - seurustella. Kai mä haluaisin: ehkä, joskus, vaikkapa. Kai mä kaipaan läheisyyttä ja oon aika hyvä myös antamaan sitä.

Mut jos näihin kokemuksiin ei liity mitään seurustelu-nimisen keksinnön leimaa niin ei se tee niistä mulle yhtään vähemmän kauniita. Parisuhde vain on sellainen rakenne, jossa sitä läheisyyttä saadaan ja annetaan usein. Siksi mä varmaan kaipaan sellaista. Mä kaipaan seurustelua. Minäkö? Ai nyt vai? Joo, kyllä mä kaipaan - ja haluan. Oi voi. Mitäköhän tästäkin tunteesta taas seuraa? Ja kun nyt kerran ollaan rehellisellä tuulella niin kyllä mä kaipaan ja haluan niitä yhden yön juttujakin lisää. Molemmat on hyviä asioita.

 

Suttua #1 (kuva)

 

Mun uusi tietokoneen taustakuvani on pelkkää suttua.
Kun mä kyllästyn siihen, piirrän sen päälle uutta suttua.

 

torstai 7. heinäkuuta 2016

WORK SLEEP WORK SLEEP WORK


Odotan innoissani sitä kohtaa kun mulla on aikaa päästä taas kirjoittamaan ajatuksia, uppia Pride-kuvat ja kertoa siitä reissusta. Mä haluan piirtää. Näinä päivinä pääsen kotikoneen ääreen taas. Tällä hetkellä ainoa mahdollisuus ajan tekemiseen olisi nukkua vähemmän ja mä en yksilläkään neljän tai viiden tunnin yöunilla pyöritä tätä settiä mitä nyt pyöritän.

Mul on ihan hauskaa, teen tärkeitä asioita ja voin ihan hyvin. Kaikki nää kolme on sellaisia lauseita, jotka ei ihan joka päivä pidä paikkaansa. On kiva, että nyt pitää. Eli reissusta kertominen ei oo tänä vuonna BOOM YEAH seksikkäästi samana iltana nettiin paukahtavaa ajankohtaista raportointia, vaan jälkikäteen tapahtuvaa maistelevaa muistelua. 

Oon yhä olemassa jossain täällä aikataulujen ja hoidettavien asioiden välissä tai niiden keskellä.