keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Hyvää kuuluu


Viime päivinä olen päässyt aikaisin liikkelle ja saanut hoidettua asioita. Kirkkaalla auringonpaisteella on varmasti ollut vaikutusta asiaan. Oon parin uuden vaatekappaleen myötä monesti vilkuillut peiliin ja pitänyt siitä mitä siellä näen. Aika pienistä asioista on hyvä olo kiinni: Riittävä uni, normaali ruoka, kivat vaatteet ja hyvä seura.

Tänään työpäivän jälkeen hain veljen kahvittelemaan ja tehtiin vierailu parille kaverille, joiden seurassa parannettiin maailmaa. Uimassa kävin. Mä nautin uimisesta itsessään erittäin paljon ja sehän on siinä se pääasia. Joskus silti saunan lämmössä ja puheensorinassa ajattelen, että on homona elämisessä hyvätkin puolensa. Miehen keho on kaunis. Heteromiehet voivat kuvitella millaista olisi, jos heidät halutessaan ohjattaisiin uimahallissa ilman muuta naisten puolelle.

Vähän harmittaa, että seuranhaku on yhä ollut omalta osaltani enemmän passiivista odottelua kuin sitä, että itse tekisin aloitteita. Nyt ei ole rohkeus ja jaksaminen riittänyt kuin lyhyeen viestittelyyn. Ei kai mun tarvitse silti olla itselleni ankara siitä asiasta. Mä tahdon tuntee olevani hyvä ja tärkeä. Joskus se syntyy siitä kun antaa itelleen hellyyttä, armoa ja aikaa.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Pori Pride 2013


YLE uutisoi Pori Jazz -viikolle ajoittuvasta tulevan kesän Pori Pride-tapahtumasta. Järjestäjätahona toimii Satakunnan Seta ry. Tarkkaa tietoa kulkueen ohella toteutuvasta ohjelmasta ei ole vielä julkistettu.

Oon miedosti tyytymätön Porin kaupungin nettisivuilla olevan tapahtumailmoituksen kaksisanaiseen kuvaukseen: "Seksuaalivähemmistöjen Pride-tapahtuma." Pride on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajien, heidän läheistensä ja yleensäkin ihmisoikeuksien tasavertaisen toteutumisen kannattajien juhla. Satakunnan Kansan uutisen kommenteissa oli paljon roskaa, mutta tämä asia oli siellä muotoiltu hyvin:


Aion yhä itsepäisesti elää niin kuin olisin tasavertainen osa tätä yhteiskuntaa. Kuten SK:n keskusteluun kommentoin, poliisi ja järjestysmiehet suojelevat osallistujien perusoikeuksia: sananvapautta ja kokoontumisen vapautta. Olen sitä mieltä, että tämänsuuntaista kehitystä pienissä kaupungeissa täytyy tukea. Osallistun varmasti tapahtumaan. Lepakkolaakson mukaan viime kesinä on Pride-tapahtumia järjestetty jokavuotisen Helsinki Priden lisäksi Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä. Pride-henkisiä tapahtumia on pidetty myös Joensuussa ja Riihimäellä.

Arctic Pride pidetään Rovaniemellä 22.-24.2.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Normihomolehti



Tilasin NHL-lehden samoihin aikoihin kun liityin Setaan ja kävin siellä juttelemassa. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa ja nyt ensimmäinen numero saapui postissa. Setan tiedotteet saapuvat kirjekuoressa, mutta näköjään NHL paukahtaa postiluukusta sellaisenaan: nimellä varustettuna, isona, värikkäänä ja hyvin homona. Joten... Hei vaan, postimies!

Lehdessä muun muassa haastateltiin nimettömästi kahta kaapissa olevaa miestä heidän elämästään. Toinen oli todella uskonnollinen ja kertoi tehneensä elämänsä ratkaisevat päätökset aikana ennen internettiä ajatellen, että voisi rukoilla ja kurittaa itsensä heteroksi: "Luulin joutuvani helvettiin, jos en taistele sitä vastaan."


Mä en edes sano mitään. Hiljainen hetki.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Ystävänpäiväkorttipohja! (kuva)



Ystävänpäivään on vain kuukausi! Ehkä nyt voit rakkaillesi hyvittää sen, että joulukortit jäivät viime tippaan! Olen kuullut, että ystävänpäivänä on tapana runoilla läheisilleen rakkauden- ja hyvän kaveruuden tunnustuksia. Siksi tein haikuja!

Miten haiku kirjoitetaan? Rivejä on kolme ja tavutukset vaihtelevat riveittäin. Ensimmäisellä rivillä on viisi, toisella seitsemän ja viimeisellä jälleen viisi tavua. Yleensä ne käsittelevät luonnon kauneutta, mutta ketä kiinnostaa!? Ei minua ainakaan!


Haiku # 1

   
        Hei Pippelipöö
   
        Oot parasta mitä on
   
        Rakastan sua


Haiku # 2

   
        Et tainnut tietää
   
        että tahtoisin antaa
   
        sulle handjobin


Leikkaa ja liimaa kasvoihin valokuvat itsestäsi sekä kaveristasi, ystävästäsi, rakkaastasi tai salaisen ihastuksesi kohteesta! Näitä voi tulostamisen, tukevalle pahville liimaamisen ja koristelun jälkeen jakaa niin monelle kuin hyvältä tuntuu!

Ystävänpäivää vietetään 14.2.2013! Polyamorista ystävänpäivää niille, jotka rakastavat vähän kaikkia!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Lopputulos


On iloisia asioita, joita haluan kommentoida, mutta en voi kirjoittaa niistä ennen kuin viime tekstin teema lakkaa vaivaamasta. Pakotin itseni käsittelemään tätä asiaa, vaikka se lähtee pelosta ja siksi hyvienkin päätösten sivutuotteena syntyy usein lisää menettämisen pelkoa. On se joskus viisasta pysähtyä arvioimaan niitä rajoja, joita avoimuuden suhteen vetää tai rikkoo.

Mitä, jos asia tulisi töissä yleiseen tietoon? "En tiedä" on oikea vastaus, koska en voi etukäteen kuvitella kaikkia eri vaihtoehtoja. Anteeksi, etten kerro, mitä työkseni teen. Tämän sanon: Rakastan nykyistä työpaikkaani. Kuitenkin, jos mun persoonallisuuteni osa koettaisiin vastenmieliseksi ja tilanne tulehtuisi niin paljon, että se suorastaan estäisi hyvää työtä, ymmärtäisin astua sivuun. Homous ei ole laillinen peruste irtisanomiselle, mutta mä voin lähteä koska tahansa, jos haluan. Vaikka mulla on oikeuteni, mä en ole tärkeämpi kuin mun työpaikkani ja sen asiakkaat. Tää on ratkaisu, johon voin olla tyytyväinen.

En aio muuttaa asetuksiani Facebookissa. Tiedän kokemuksesta, miten helposti tieto leviää, mutta ei mun ole tarkoituskaan tukahduttaa kaikkia reittejä. Jos olisi, ainoa mahdollisuus siihen olisi olla kertomatta kenellekään. Ei se oo elämistä. Mä olen olemassa. Olen ihminen, joka on muun muassa homo. Mä voin tietämättäni olla koko ajan matkalla seuraavaksi tyypiksi, joka tapetaan omaan kotiinsa tai hiekkarannalle makaamaan rakkaani kainalossa. Mä en voi muuta kuin toivoa parasta ja reagoida sitten siihen paskaan tai loistoon, mitä matkan varrella vastaan tulee.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kenen tarvitsee tietää?



Facebookin kaverilistallani olevista henkilöistä noin 95% voi nähdä, että pidän miehistä. Googlettajista sitä ei näe kukaan. Tää on yksi niistä valinnoista, joita oon matkan varrella tehnyt. Toistaiseksi sillä on ollut vain hyviä tai näkymättömiä seurauksia. Loput noin 5% kavereistani liittyvät työelämään.

Mä suhtaudun työhöni vakavasti enkä koe tarpeelliseksi työkavereille tai asiakkaille kertoa tykkäänkö pippelistä vai pimpistä. Mulla on oikeus yksityisyyteen ja omaan työpaikan ulkopuoliseen elämään. En mä silti koe salaavani heiltä mitään. Siihen se vain vaikuttaa, etten voi sanoa ääneen ihan kaikkia juttuja, mitä mieleen juolahtaa.

Joskus nuorempana kesätöissä oli paljon aikaa jutella ja ihan luontevasti edenneen keskustelun seurauksena kerroin työparille olevani miehistä kiinnostunut. Meillä on yhteisiä tuttuja ja oltiin käyty samaa koulua, joten tunnettiin toisemme päällisin puolin. Hän ei olis sitä asiaa musta arvannut, juttelu jatkui normaalisti ja ihan lämpimästi moikkaillaan yhä kun nähdään.

Kerran asiakas oli yhteisen tutun kautta kuullut, että olen homo. Hän kysyi suoraan, että onko se totta. On, mä sanoin, koska mun luonne ei olis antanut periksi vastata mitenkään muuten. Asiaa ei olisi ollut järkeä kierrelläkään, koska tieto oli Facebookista peräisin ja oon sen sinne itse laittanut. Tästäkin seurasi - onneksi - vain utelias, ymmärtäväinen ja järkevä keskustelu.

Palaan jossain myöhemmässä blogissa arvioimaan sitä, onko tässä ratkaisussa mitään järkeä ja mitä jos varma tieto mun seksuaalisesta suuntautumisestani kulkeutuisi mun nykyiselle työpaikalleni.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Sexuality Update


Aloin seurata Youtubessa BriaAndChrissy -kanavan videoita Amerikan presidentinvaalien aikoihin, jolloin tämä naispariskunta teki Lesbian Duo -nimellä kivoja huumoribiisejä kannustaessaan Barack Obamaa voittoon. Muutama päivä sitten naiset julkaisivat pelkän puhumis- ja pussailemisvideon, jossa he kertoivat seksuaalisuudestaan: Sexuality Video (Spoiler one of us isn't a Lesbian!!)

Aiheiksi nousivat luontevasti ensi-ihastumiset ja niiden kohdistuminen lähes ainoastaan blondeihin. Kuulosti tutulta! Muistan itsekin miten koulukäytävillä oli poikia, joiden lähestyessä sydän alkoi lyödä kovempaa. Nuorempana mä kiinnostuin eniten vaaleahiuksisista ja urheilullisista pojista, mutta nykyään noilla asioilla ei ole niin suurta merkitystä eivätkä ihastumiset noudata selkeää kaavaa.

Romanttiset unet ovat yksi osa seksuaalisuutta. Oon myös nähnyt unia koulukaverieni kanssa suukottelusta. Tiesin pitäväni pojista, joten ne mielikuvat eivät tulleet mulle yllätyksenä. Se oli aika hienoo ja herkkää, koska se tuntui todelta ja oli just sitä mitä halusin. Oon siinä mielessä onnekas, että oon koko ikäni nähnyt eloisia unia ja monesti myös muistan ne jälkikäteen.

Suurin uutinen videossa oli, että toinen naisista määrittelee itsensä termillä "homo-romantic bisexual". Ymmärsin, että hän pitää yhä miehistä fyysisesti, mutta romanttiset tunteet kohdistuvat vain oman sukupuolen edustajiin. Termi on tarkka ja varmasti kuvaakin hyvin monia ihmisiä. Oon sitä mieltä, että koko hetero-, bi- ja homoseksuaalisuuden muodostaman pyhän kolminaisuuden saisi räjäyttää dynamiitilla.

Ihmisen seksuaalisuus on jumalattoman laaja ja sitä voi määritellä tai olla määrittelemättä monella eri tavalla. Pelkästään sukupuoleen liittyen sanottakoon, että panseksuaaleja ei edes kiinnosta kumppaninsa fyysis-psyykkis-sosiaalinen sukupuoli tai sukupuolettomuus, vaan kaikki käy. Aseksuaali taas ei välttämättä halua seksiä yhtään kenenkään kanssa.

Seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua vaikka mihin. Ihmiset voivat kiihottua elottomista esineistäkin ja se on täysin normaalia. En mä edes puhu pelkästään mistään seksileluista, vaan esimerkiksi vaatteista ja tuoksuista. Myös erilaiset tilanteet, sanat, roolit, vallankäyttö tai vallankäytön kohteena oleminen voi kiihottaa. Sellaisia me ollaan, mutta useimmiten se ei näy ulospäin.

Toivekumppanin sukupuoli ei ole kaikki kaikessa, mutta siihen se tuntuu helposti pelkistyvän. Varmaan tässä valtavan asian yksinkertaistamisessa on perimmäisenä syynä se, että tiivistetty versio yleensä riittää tiedon vastaanottajalle ja loppujen seksuaalisuuden vivahteiden ajatellaan kuuluvan makuuhuoneeseen. Seksuaalisuudessa ja siinä miten se esitetään muille on aina hienoinen ero.

Olen kuullut mielipiteen, jonka mukaan seksuaalinen suuntautuminen määritellään suoraan siitä, millaista pornoa ihminen katsoo. Ajatuksessa on järkeä, mutta en ole kokonaan samaa mieltä. Kukaan ei voi sanella toiselle tämän seksuaalista suuntautumista. Heterot voivat joskus katsoa homopornoa olematta homoja tai bi-seksuaaleja samoin kuin homotkin voivat katsoa heteropornoa ilman, että se vähentää heidän homouttaan millään tavalla. 

Jos joku fäppää katsomalla roikkuvakassisia animelohikäärmeitä, ei siitä suoraan seuraa, että hän haluaisi seksiä tai parisuhdetta sellaisen kanssa. Ei ihmisten pitäisi kokea syyllisyyttä siitä, että jokin asia kiihottaa. Aivan liikaa aikaa käytetään sen murehtimiseen, onko jokin osa omaa tai toisen seksuaalisuutta normaali vai epänormaali. Dendrofiilin seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu puihin. Jos se ei vahingoita ketään ja tekee hänet iloiseksi, ketä se haittaa?