torstai 28. marraskuuta 2013

Hyviä asioita


Koska olen viime aikoina ollut jatkuvasti vihainen ja väsynyt, olen ottanut tavaksi joka ilta ennen nukkumaanmenoa tehdä punnerruksia ja vatsalihaksia, miettiä kymmenen hyvää asiaa kuluneesta päivästä ja hoitaa yhden pienen kotityön, jonka tekemättömyys mua omassa kodissani jatkuvasti ärsyttää. Tässä ei oo suuresta muutoksesta kyse, mutta oon huomannut, että tää rutiini vie mun ajatukset iltaisin nopeasti paremmille raiteille.

Yleensä mun aamut on kiireisiä enkä ehdi tehdä mitään, mutta tänään sain laitettua pyykit pesuun, olin viisi minuuttia ajoissa töissä ja tosi tyytyväinen siihen mitä olin vaatekaapista ehtinyt päälleni valita. Vaikka mulla oli jatkuva kiire ja töitä jäi paljon huomisellekin, pystyin pitämään hauskaa, sain omia tärkeitä asioita tehdyksi ja hoidin muidenkin hommia siinä sivussa. Kuuntelin hyvää musiikkia ja lauloin.

Juuri kun pääsin rankan päivän jälkeen kotiin ja selasin puhelintani kaivaten seuraa, yksi mun läheisimmistä ystävistäni otti yhteyttä ja pyysi kahville. Söin suklaata, karjalanpiirakkaa ja join kaakaota. Samalla toisen ystävän kanssa pohdittiin viestein lisääntyvätkö kastemadot rakastelemalla, suvuttomasti vai jakaantumalla. Mä kannatan aina rakastelua tilanteessa missä hyvänsä.

Pyysin tänään anteeksi omia virheitäni, vaikka se oli vaikeaa. Oon yrittänyt oppia taas stressinhallintaa ja nöyrempää elämänasennetta ärähtelyn ja tuskaantumisen sijaan. Ehkä mun vihasta ja itseruoskinnasta lopulta syntyy jotain hyvää. Ainakin nyt just musta tuntuu, ettei vituta herätä huomenna. Vois nousta aikaisin ja mennä vaikka kaupungille.

torstai 21. marraskuuta 2013

//////////// (kuva)





Huomasin tänään, että kaikilla muilla samassa pöydässä istuvilla oli sormus vasemman käden nimettömässä. Olin kateellinen kun ajattelin, että niillä kaikilla on kotona joku rakas odottamassa. Olin vihainen koska vaikka mulla olisi joku kotona odottamassa, mä en voisi mennä sen kanssa naimisiin. Mua ärsytti itsessäni se, että muiden onni sai mut kateelliseksi ja vihaiseksi. Lopulta mä olin vihainen itselleni.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sulla on vielä aikaa! (kuva)





Tänään Homoksi kasvamisesta -blogi on ollut olemassa tasan vuoden!


Yhä mulla on sama yksinäisyyden tunne ja muutoksen kaipuu kuin ensimmäisessä kirjoituksessa, mutta tämän vuoden aikana oon sentään tehnyt asialle jotain - tai aika paljonkin. En mä olisi osannut etukäteen arvata kuinka iso vuosi tästä muodostuisi maailmalla ja mun elämässäni.

Tahdon 2013 -kampanja lähti ryminällä käyntiin! Nyt kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista ei voi enää allekirjoittaa, vaan se on luovutettu eteenpäin käsiteltäväksi. Mä niin toivon, että kansalaisaloite menee läpi eikä kova työ pääty pettymykseen ja taas vuosien ja vuosien odotteluun. Vaikka tilastot lupaavat hyvää asian etenemisestä, tarina ei oo ohi ennen kuin se on laki! Suomen tilannetta seuratessani oon repinyt iloa siitä, miten asia on edistynyt Amerikassa, Britanniassa ja Ranskassa.

Tämän vuoden parhaita kokemuksia olivat kesän Helsinki- ja Pori Pride. Viisi vuotta oon Helsingissä käynyt. Aika pitkä matka mulla on takana "Homoksi kasvamisesta" -teeman kanssa, vaikka oonkin vasta 24-vuotias. Toisinaan oon blogissa palannut muistelemaan menneitä tapahtumia, kuten yläasteen tunnelmia ja sitä, millainen kokemus omalla kohdallani oli vanhemmille kertominen. Lapsuus- ja nuoruusajan muistelua voisin harrastaa useamminkin.

Mun alkutilanteeni oli sellainen, että halusin kovasti rikkoa omia sosiaalisia ympyröitäni. Yhä mä tahdon samanlaisia asioita elämältäni kuin silloin. Mä olen etsinyt seuraa jaksamiseni mukaan, vaikka useimmiten tuntuu, että se vain vie voimia eikä palkitse koskaan. Oon yhä vitun kyllästynyt olemaan yksin. Aluksi mä luulin, että internet olisi "helppo" tapa etsiä muutosta, hankkia uusia kokemuksia ja tavata miehistä kiinnostuneita miehiä. Kuvittelin, että ainoa ongelma on mun omassa uskalluksessani tarttua tilaisuuteen. Ei - todellakaan - ole. Kaikesta huolimatta oon kasvanut tässäkin asiassa ja ylpeä siitä, että olen yrittänyt.

Kuvat tulevat yhä olemaan pysyvä osa blogia. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa pidin ilman sen kummempia ilmoituksia tai juhlapuheita luovan pyrähdyksen, jolloin päivitin erityisen paljon kuvia ja valokuvia. Nyt voin etukäteen kertoa, että joulukuussa sama tyyli jatkuu ja päivitän blogia joka päivä. Vuodenvaihteessa kirjoitan tulevaisuuteen suuntaavan postauksen, jossa teen uuden rakkauselämäni piristämistä koskevan sotasuunnitelman. Tarkoitus on selvittää tulevia tapahtumia eri paikkakunnilla ja päättää annanko internetille uuden mahdollisuuden.

Mun tekstieni seuraaminen onnistuu lukijaksi ryhtymällä tai muuten vaan kurkkimalla blogia tasaisin välein. Lisäksi ainakin Bloglovin & Blogilista näyttävät kätevästi uusimmat päivitykset. Anonyymisti kommentoiminen tulee olemaan aina vaihtoehto ja vaikka se olisi teknisesti mahdollista, en tule koskaan laittamaan sivupalkkiin näkyville julkista listaa lukijoista. Kiitos kaikista kommenteista. On ollut hienoa lukea teidän ajatuksia & blogeja.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kids React to Gay Marriage (YouTube)




Tää video piristi mun päivääni, joten halusin jakaa sen teille. Oon seurannut TheFineBros'n Kids React -sarjaa jo pitkään, joten tiesin etukäteen näiden kaikkien olevan upeita lapsia, mutta...

:)