maanantai 20. huhtikuuta 2015

p


Eikä tää nyt tarkoita, että tää koko vuosi olisi ollut mulle vain kasa paskaa. :D Mä vain kirjoitin omasta sinnikkäästä alakuloisuudestani, koska se on asia, jota oon paljon miettinyt ja haluaisin siitä taukoo. Mul on ihan vitun hyvii päivii ja nauran paljon. Haen vaan jotain sopivaa tasapainoo sille, miltä musta samat asiat eri päivinä tuntuu ja miten niitä tulkitsen.

k


Jotkut ajattelee, ettei hyviä tai huonoja tunteita oo olemassakaan. On vain tunteita, jotka tulevat ja menevät. Ideana on, että kannattaa olla kaikille tunteille avoin, tunnistaa ne ja ottaa ne vastaan sellaisina kuin ne on.

On outoo miten ne joskus syntyy tyhjästä ja värittää mun päiviä ja viikkoja. Osa niistä viipyy liian pitkään eikä ymmärrä lähtee ennen kuin oon jo jumalattoman kyllästynyt niiden seuraan. Joskus se on suru, joskus katumus tai viha, nyt viimeisimpänä syyllisyys. Suru saa mut arvostamaan sitä mitä oli, katumus katsomaan peiliin, viha muuttamaan asioita ja syyllisyys... Niin, mitä? Mä en ymmärrä mikä tarkoitus sillä on.

Mun ajatukset tekee lyhyitä kierroksia ja palaa monta kertaa päivässä siihen pisteeseen, että oon tehnyt jotain väärin tai että mun pitäisi tehdä jotain muuta. Se on outoo. Ei taida loppuu koskaan tää itseni ihmettely.