perjantai 23. tammikuuta 2015

Mun vanhemmista


Koska Vanhemmille kertominen on lähes aina ollut tämän sivun vierailluin yksittäinen teksti, ajattelin kirjoittaa yhden rakkaan muiston mun isästä ja toisen äidistä.

Mun ei ollut helppoa tulla kaapista meidän isälle. Ennen kuin mä sen lopulta oikeasti tein, mulla oli kaikenlaisia ajatuksia siitä mikä on oikea tai väärä hetki puhua aiheesta. Useimmiten ajattelin, että ei vielä ainakaan. Kuten oon kertonut, mun vanhemmat on eronneet ja vaikka me oltiin isällä säännöllisesti, en mä teininä oikein ottanut selvää siitä ollaanko me läheisiä vai ei.

Tää on ihan hölmöä, mutta kun mä taas suunnittelin miten puhuisin isälle asiasta, ylioppilaskuvat oli tilattu ja mä pidin sitä jonkinlaisena mittarina. Musta tuntui, että kun se on saanut mun kuvani ja laittanut sen esille mä voin puhua sille siitä minkä muu perhe jo tiesi, ja jos se sen jälkeen ottaa mun kuvani pois niin se ei rakasta mua tai asia oli sille vaikea ja sen pitää vielä miettiä tai jotain.

Te tiiätte miten se kertominen lopulta meni. Muistan kun mun ylioppilasjuhlissa olin halannut ja morjestanut vaikka kuinka monta sukulaista päivän aikana ja kun mun isäni saapui paikalle, halasin sitä kuten ketä vaan muutakin ja sanoin jotain tyyliin moro moro, kiitos kukista, tervetuloa. Niin no, sit se ei päästänytkään irti vaan halasi mua pitkään ja mä tajusin, että ai niin, täs on mun isä. "Mä oon ylpee sust", se sanoi.

Mun äiti otti uutisen tosi hyvin, ainoa vähän negatiivinen sävy keskustelussa oli kun se mietti onko tehnyt jotain väärin, koska en ollut kokenut voivani kertoa aiemmin. Selitin, että vaikka mä olinkin jo pitkään ollut varma siitä puolesta itsessäni, mulla oli silti sellaista työstämistä sen asian kanssa, mikä mun täytyi tehdä yksin. Ei se ollut moksiskaan ja niin mä olin sen reaktion kuvitellutkin, mutta mä en vaan ollut valmis aiemmin.

Mun on aina ollut vaikeaa - tai vaikeampaa kuin toisten - pyytää vanhemmiltani yhtään mitään, koska mä en oikeastaan tarvitse paljoakaan ja pärjään ihan hyvin. Opiskeluaikana mulla oli yksi tiukka kesä, sit oli tulossa sellainen tapahtuma kuin Helsinki Pride ja mä laskin, että jos mä ostan bussiliput, mulle ei jää rahaa ruokaan. Mä otin äidin luona kylässä puheeksi, että mä en oikeasti tarvitse sitä, ei se oo välttämätöntä, mutta mä haluan sinne niin paljon ja tarvisin viisikymppiä lainaan, jos niillä on. Se ei edes kuunnellut mun selityksiä, se jätti kaiken mitä sillä oli kesken, hyppäs mun autokyytiin ja kävi pankkiautomaatilla. Kun me oltiin kaarrettu takaisin mun lapsuuskodin pihaan ja mä yritin muotoilla sille kiitosta, se löi mulle viisikymppisen käteen, halasi, kannusti ja sanoi "Mee iskemään joku mies ittelles." Se nousi autosta ja fuuck miten mä itkin.


torstai 22. tammikuuta 2015

Rambling


I need a break. I really do. Maybe I should start smoking. Smokers get breaks all the time. I don't see why so many of them ask for my permission to do it, though. No, I don't mind and no, I don't want to come with you. It's fucking freezing outside, just go... Have your fun, I'm not your mother. I don't share your addiction. I let you go, but I envy you. I don't get a break for my habits. I don't smoke but sure, I masturbate. Does that count? That should be a thing. Mandatory masturbation. 

Ok, maybe not mandatory... Now hear me out 'cause I have a dream. It's not as radical as it may sound at first. I think there should be two types of break rooms, one where you eat lunch and socialize, like "How was your weekend?" and shit, but then there should also be "the booth". You don't have to jack off, that's ok! Check your Facebook, yoga, have a nap, whatever. You could even eat candy without having to share it with anyone! Yes I'll have my 5 minute break, thank you. I'll eat a fucking bar of chocholate while you shiver outside and inhale that burning bush.

I can already see how some people, a certain type of women, would see this as a problem: "He's always at the booth. He's such a loner. What's he doing in there, anyway?" It's none of your business! That's the point! I'm a man. I got needs. Maybe I don't want to hear about your diet every time I eat a Mars bar. If you want to make it a social thing, I got tools, I'll drill a hole to the side so you can talk to my dick. That's my new thing. Well, I guess it's not a thing quite yet, really. More like a thought. I'm all for the booth, I'm just saying. You could say I'm pro-booth. Pro as in professional.

So yeah. My dick is slightly curved to the left but I didn't realize this was a problem until I started the whole gay thing. It leads to all sorts of misunderstandings. Like, when I was at the gloryholes one time and stuck my dick in, it peeked right back in from the hole next to me. A guy walked up to my side and started tapping the wall, trying to communicate. "Hey! Hey! This is the givers' side! You're at the wrong side!" He was getting real mad about it, too! I felt like we were bros. I calmly put my hand on his shoulder and said, "No, I'm not. Blow me."


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Poks!


Mulla ei ole mitään suurta suunnitelmaa. Mä en tee merkittäviä ratkaisuja matkalla kohti arvokkaita tavoitteita. Olisi helpompaa, jos olisi joku hieno päämäärä, mutta on tässä vapaudessa hyvätkin puolensa. Teen pieniä asioita, joista oon ylpeä. 

Joskus mä myöhästelen sovituista tapaamisista tai unohdan soittaa takaisin, mutta kai mä kokonaisuudessaan, keskimäärin, oon tärkeille ihmisilleni ihan hyvä ystävä, veli tai aikuinen. Vaikka mun oma kämppäni näyttääkin sairastamisen ja pitkien työputkien jälkeen enemmän jonkun eläimen pesältä kuin ihmisen kodilta, oon mä edes töissä järjestelmällinen. Mä ihan nauran ja lauleskelen siellä.

Voi kuulostaa teistä ihan kummalta, mutta musta on hienoa kun oon saanut hankittua jääkaapin täyteen hyvää ruokaa, pestyä pari koneellista pyykkiä ja vietyä osan roskista ulos. Vaikka imuri makaa vieläkin lattialla, ainakin oon imuroinut. Kun mun perheelliset ja perheen perustamista suunnittelevat ystäväni tekee oikeasti tärkeitä valintoja, mä hoilaan biisejä automatkoilla ja saan riemua siitä miten kivat vaatteet valitsin päälleni tänään. Mun varmaan pitäisi murehtia jostain?

Oon niin monesti palannut ajattelemaan homoilureissujani näihin Suomen suurkaupunkeihin, että aivan varmasti teen sellaisen taas. Mä tiedän, että mä teen. Se on kiva ajatus.