On iloisia asioita, joita haluan kommentoida, mutta en voi kirjoittaa niistä ennen kuin viime tekstin teema lakkaa vaivaamasta. Pakotin itseni käsittelemään tätä asiaa, vaikka se lähtee pelosta ja siksi hyvienkin päätösten sivutuotteena syntyy usein lisää menettämisen pelkoa. On se joskus viisasta pysähtyä arvioimaan niitä rajoja, joita avoimuuden suhteen vetää tai rikkoo.
Mitä, jos asia tulisi töissä yleiseen tietoon? "En tiedä" on oikea vastaus, koska en voi etukäteen kuvitella kaikkia eri vaihtoehtoja. Anteeksi, etten kerro, mitä työkseni teen. Tämän sanon: Rakastan nykyistä työpaikkaani. Kuitenkin, jos mun persoonallisuuteni osa koettaisiin vastenmieliseksi ja tilanne tulehtuisi niin paljon, että se suorastaan estäisi hyvää työtä, ymmärtäisin astua sivuun. Homous ei ole laillinen peruste irtisanomiselle, mutta mä voin lähteä koska tahansa, jos haluan. Vaikka mulla on oikeuteni, mä en ole tärkeämpi kuin mun työpaikkani ja sen asiakkaat. Tää on ratkaisu, johon voin olla tyytyväinen.
En aio muuttaa asetuksiani Facebookissa. Tiedän kokemuksesta, miten helposti tieto leviää, mutta ei mun ole tarkoituskaan tukahduttaa kaikkia reittejä. Jos olisi, ainoa mahdollisuus siihen olisi olla kertomatta kenellekään. Ei se oo elämistä. Mä olen olemassa. Olen ihminen, joka on muun muassa homo. Mä voin tietämättäni olla koko ajan matkalla seuraavaksi tyypiksi, joka tapetaan omaan kotiinsa tai hiekkarannalle makaamaan rakkaani kainalossa. Mä en voi muuta kuin toivoa parasta ja reagoida sitten siihen paskaan tai loistoon, mitä matkan varrella vastaan tulee.
Voisin sulle sen sanoa, että oli työpaikka sulla mikä tahansa, niin uskoisin sun työkavereidenki hyväksyvän sut sellasena, enkä liiemmin usko että he siitä ottaisivat itseensä. Siitäki olen varma ettet varmasti ole työpaikkasi ainoa homo. :)
VastaaPoistaMä mainitsin myös asiakkaat. Sä ymmärtäisit kyllä helposti, miksi mä varaudun pahimpaan, jos tietäisit mun tilanteesta enemmän. :) Antaa sen olla. Let it be... Let it be! Let it beeee, yeah, let it be... En mä pidä sitä todennäköisenä, että työmaalla nousisi seinä vastaan. Mä ainoastaan varaudun siihen mahdollisuutena.
Poista"Siitäki olen varma ettet varmasti ole työpaikkasi ainoa homo. :)"
Olen. Kiva muuten huomata, että et olekaan poistanut sun blogia! Vain URL on vaihtunut. 8)
No jos oot sitä mieltä :) Mutta onnea tulevaisuuteen :)
Poistap.s. oot mun isoveljee 1-2 vuotta nuorempi :D se on jotain 24 tai 25 en oo edes varma itekään :D
Jeps, kiitti, sitä samaa. :)
PoistaEn nyt muista ootko sitä kertonu täällä blogissa missään postauksessa, mutta ootko tullu kaapista perheelle? Perhe hyväksyy aika lailla nopsaan vaikka oiski ulkoisesti homoja vastaan. Niin kävi meillä isäni suhteen, joka piti homoja superneiteinä ja minälie... Mutta heti kun tulin kaapista, muuttui ääni kellossa ja tarjottiin tukea :)
PoistaOon mä kertonut perheelleni. Sukulaisten kanssa en oo katsonut tarpeelliseksi järjestää mitään "istutaanpa nyt pöydän ääreen ja puhutaan" -tilanteita asiasta. Facebookista tai kainaloon kaapatusta seurustelukumppanista asian näkevät, jos näkevät.
PoistaKirjoittelin tästä 2.12.2012: "Vanhemmille kertominen".