Sulla on vielä aikaa! (kuva)

Tänään Homoksi kasvamisesta -blogi on ollut olemassa tasan vuoden!

Yhä mulla on sama yksinäisyyden tunne ja muutoksen kaipuu kuin ensimmäisessä kirjoituksessa, mutta tämän vuoden aikana oon sentään tehnyt asialle jotain - tai aika paljonkin. En mä olisi osannut etukäteen arvata kuinka iso vuosi tästä muodostuisi maailmalla ja mun elämässäni.

Tahdon 2013 -kampanja lähti ryminällä käyntiin! Nyt kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista ei voi enää allekirjoittaa, vaan se on luovutettu eteenpäin käsiteltäväksi. Mä niin toivon, että kansalaisaloite menee läpi eikä kova työ pääty pettymykseen ja taas vuosien ja vuosien odotteluun. Vaikka tilastot lupaavat hyvää asian etenemisestä, tarina ei oo ohi ennen kuin se on laki! Suomen tilannetta seuratessani oon repinyt iloa siitä, miten asia on edistynyt Amerikassa, Britanniassa ja Ranskassa.

Tämän vuoden parhaita kokemuksia olivat kesän Helsinki- ja Pori Pride. Viisi vuotta oon Helsingissä käynyt. Aika pitkä matka mulla on takana "Homoksi kasvamisesta" -teeman kanssa, vaikka oonkin vasta 24-vuotias. Toisinaan oon blogissa palannut muistelemaan menneitä tapahtumia, kuten yläasteen tunnelmia ja sitä, millainen kokemus omalla kohdallani oli vanhemmille kertominen. Lapsuus- ja nuoruusajan muistelua voisin harrastaa useamminkin.

Mun alkutilanteeni oli sellainen, että halusin kovasti rikkoa omia sosiaalisia ympyröitäni. Yhä mä tahdon samanlaisia asioita elämältäni kuin silloin. Mä olen etsinyt seuraa jaksamiseni mukaan, vaikka useimmiten tuntuu, että se vain vie voimia eikä palkitse koskaan. Oon yhä vitun kyllästynyt olemaan yksin. Aluksi mä luulin, että internet olisi "helppo" tapa etsiä muutosta, hankkia uusia kokemuksia ja tavata miehistä kiinnostuneita miehiä. Kuvittelin, että ainoa ongelma on mun omassa uskalluksessani tarttua tilaisuuteen. Ei - todellakaan - ole. Kaikesta huolimatta oon kasvanut tässäkin asiassa ja ylpeä siitä, että olen yrittänyt.

Kuvat tulevat yhä olemaan pysyvä osa blogia. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa pidin ilman sen kummempia ilmoituksia tai juhlapuheita luovan pyrähdyksen, jolloin päivitin erityisen paljon kuvia ja valokuvia. Nyt voin etukäteen kertoa, että joulukuussa sama tyyli jatkuu ja päivitän blogia joka päivä. Vuodenvaihteessa kirjoitan tulevaisuuteen suuntaavan postauksen, jossa teen uuden rakkauselämäni piristämistä koskevan sotasuunnitelman. Tarkoitus on selvittää tulevia tapahtumia eri paikkakunnilla ja päättää annanko internetille uuden mahdollisuuden.

Mun tekstieni seuraaminen onnistuu lukijaksi ryhtymällä tai muuten vaan kurkkimalla blogia tasaisin välein. Lisäksi ainakin Bloglovin & Blogilista näyttävät kätevästi uusimmat päivitykset. Anonyymisti kommentoiminen tulee olemaan aina vaihtoehto ja vaikka se olisi teknisesti mahdollista, en tule koskaan laittamaan sivupalkkiin näkyville julkista listaa lukijoista. Kiitos kaikista kommenteista. On ollut hienoa lukea teidän ajatuksia & blogeja.