Helsinki Pride -kulkue 2015 (valokuvia)

.

.

Juuri sateen jälkeen Senaatintorilla oli paikalla vain rinki järjestyksenvalvojia ja kourallinen ihmisiä. Pidin jo todennäköisenä, että tämä vuosi on sateen vuoksi hiljainen, mutta...

.
. 

.

...pian tori alkoi täyttyä...

.
. 

.

...ja aurinko paistoi!

.
. 

.

Portailla alkoi tanssiesitys.

.
. 

.

Ne olikin tyttöjä!

.
. 

.

Dramaattinen asento...

.
. 

.

...ja ihana pusu!!

.
. 

.

Aste ilmestyi ja veti biisin.

Esitys loppui tekstiin "Haluan olla mä!"

.
. 

.

Gorgeous!

.
. 

.

Juonto toimi hienosti tänä vuonna.

Ohjeet kuulutettiin selvästi ja fiilis oli korkealla.

Biisivalinnoissa oli paljon hyviä klassikkoja, mutta 

mulle parasta oli kuulla Die Antwoord - Ugly Boy.

JEAAAAAAAAAAAAAAAAAH!

.
.

.

Tää oli mun suosikkikylttini. 

Kiitos kun tulitte paikalle.

.
. 

.

NEVER! :D

.
. 

.

Okei!

.
. 

.

Cool!

.
. 

.

Mahtava kyltti!

.
.

.

Perjantaina 26.6.2015 Yhdysvaltain korkein oikeus teki ratkaisun, joka toi yhdellä rysäyksellä voimaan sukupuolineutraalin avioliittolain koko maassa: "From this moment on and for generations to come, marriage equality is a civil and human right for LGBTQ couples and no-one - no matter where you live in this country or who you love - will be denied that right."

.
. 

.

Helsinki Priden sekä Yhdysvalloissa tapahtuneen historiallisen päätöksen seurauksena internetistä puski rakkautta koko päivän.

.
. 

.

Tässä kulkue liikkuu jo...

.
. 

.

...mutta mitään kiirettä ei ole.

.
. 

.

Kulkue sujui ilman välikohtauksia ja paikalla oli arvion mukaan yli 25 000 osallistujaa, mikä on noin 5000 enemmän kuin viime vuonna.

.
. 

.

Pride on homojen joulu, joku sanoi.

Siltä se tuntuu.

.
. 

.

I love your style!!

.
. 

.

Upeita pukuja oli paljon!

.
. 

.

Matka puistoon alkaa.

.
.

Helsinki Pride -viikko 2015 (valokuvia)

.

.

Tärkein asia ensin: Amnesty International kerää parhaillaan nimiä vetoomukseen, jossa vaaditaan ihmisoikeusloukkausten poistamista Suomen translaista. Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut muutosta viime vuoden puolella, mutta edellinen hallitus ei antanut asiasta esitystä eduskunnalle. On tärkeää muistuttaa uutta kesälomiltaan palailevaa hallitusta siitä, että tämä monia sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ja heidän läheisiään koskettava asia on vielä pahasti kesken. Voit lukea vetoomuksesta lisää ja allekirjoittaa sen täällä (linkki).

Olin jo viime vuonna Helsinki Priden yhteydessä Amnestyn järjestämässä "Itsemääräämisoikeus ja sukupuoli" -illassa, jossa tuolloin valmisteluvaiheessa olevasta lakimuutoksesta keskusteltiin ja tuotiin selvästi esille miten väärin ja eriarvoisesti trans-ihmisiä Suomen laissa kohdellaan. Olen pettynyt siihen, että lakia ei saatu saliin asti. Tämä asia oli koko Pride-viikon kiitettävästi esillä keskustelutilaisuuksissa ja puheenvuoroissa.

(vaakakuvat suurenevat klikkaamalla)

.

.

Eurooppasalissa aiheena oli selvittää, miten uusi hallitus edistää hlbti-ihmisten oikeuksia. Paljon hyviä puheenvuoroja pidettiin tästä sekä kuntien ja yksilöiden vaikutusmahdollisuuksista.

.

.

www.syrjinta.fi

. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on riippumaton viranomainen, jonka tehtävänä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään. Yläpuolella on linkki uusiin nettisivuihin, joiden kautta toivottiin runsaasti yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet syrjintää esimerkiksi sukupuolen ilmaisun tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Jos oikein ymmärsin, Suomen kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma päivitetään vihdoin samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa. Tavoitteena on löytää toimenpiteitä, joihin sitoutumalla voidaan edistää kansalaisten mielenterveyttä. Hienoa. Ulkona satoi kovasti ja ajatustenvaihtoa seuratessani mulle tuli nälkä. Tajusin, että mulla oli repussa eväänä pelkkää banaania ja mietin onko sitä sopivaa syödä kun samassa huoneessa on niin paljon homoja.

.

.

.

Kaupungilla liehuivat sateenkaariliput.

.

.

.

Pride-info oli joka päivä auki...

.

.

.

...ja sisältä kaunis!

.

Tässä sydänterveisiä infosta teille, jotka ette päässeet niitä paikan päälle lukemaan:

.

.

.

.

.

Olkaa hyvät!

.

.

.

Perjantaina paistoi aurinko.

.

.

.

Lokki vei mun kädestä jäätelön.

.

.

.

Narinkkatorilla pidettiin flash mob transnäkyvyyden edistämiseksi.

.

.

.

Kylttien sanat oltiin valittu hyvin...

.

.

.

...ja naamioilla korostettiin viestiä:

"Sukupuoli sijaitsee korvien välissä, EI jalkojen välissä!"

.

.

.

Näin toista kertaa elämässäni Juuso Kekkosen "Outo homo" -monologin (Katso linkki!). Mun teki mieli kirjoittaa tästä todella pitkästi silloin kun näin esityksen ensimmäisen kerran, mutta en pystynyt tarttumaan kaikkiin mussa syntyneisiin ajatuksiin enkä pysty vieläkään. Jälleen tuntuu, että mulla voisi olla asiasta paljon sanottavaa, mutta parasta on jos näette sen itse.

Jos mä kirjoittaisin enemmän tästä aiheesta, mä kehuisin monin tavoin miten hienosti Kekkonen kertoo ihmisestä lajina sekä omasta elämästään ja arvoistaan. Mä olin taas katsojana täysin viihdytetty ja helvetin ylpeä siitä miten ihanan tervejärkisesti ja täsmällisin termein se puhuu ihmisen moninaisesta seksuaalisuuden ja sukupuolen kokemuksesta.

Tää show oli mun koko viikkoni paras ilta Pride-porukan seurassa. Mä käyn paljon teatterissa ja Outo homo on esitys, joka on naurattanut ja koskettanut mua kaikista eniten. Tärkeä uutinen on, että nyt Outo homo (suomeksi) ja Queer Homo (englanniksi) nauhoitettiin ja ne tulevat syksyyn mennessä myyntiin! Tuun varmasti ostamaan talteen sen samaisen esityksen, jonka yleisössä itsekin olin.

.

.

.

Helsingissä voit joutua luottamaan satunnaisiin ohikulkijoihin, jos haluat hissistä ulos.

.

.

.

Taisin eksyä ganstahuudeille.

.

.

Mitäs muuta? Kirjastossa pidetyssä paneelitilaisuudessa kuuntelin kun monta eri taiteenalan edustajaa kertoi työstään ja keskusteli omaa elämää heijastavien tarinoiden tärkeydestä. Mua inspiroi koko viikko ja sen aikana tapaamani ihmiset. Iltaisin piirsin reissusta ja ajatuksistani paljon kuvia, joita tulen ripottelemaan tähän blogiin sopivissa paloissa kesän ja syksyn aikana.

.

.

Riitti tää liikunta

Mulla oli yli kuukauden putkeen into ja tahdonvoima sarjojen tekemiseen joka päivä ennen tietokoneelle istumista. Viime päivinä aloin unohtaa niitä, mitä paikkasin tekemällä tuplamäärät. Tänään päätin, että riitti. Oli kivaa, hyvältä tuntui, otetaan joskus uusiksi. Kerään energiaa ja katson mihin se sitten taas kohdistuu. Oon syönyt säännöllisesti ja hyvin, mistä taputan itseäni selkään. Olin tänään vähistä yöunista huolimatta koko pitkän päivän tehokas ja kärsivällinen. Mä annoin kaikkeni ja nyt mulla alkoi pieni loma. Tätä oon odottanut ja oon niin Helsingin seikkailuni ansainnut. Helvetti, vihdoin.

Koulureppu

Lapsena mä halusin Buzz Lightyear -lelufiguurin, mikroskoopin, karttapallon ja tietokoneelle pelinteko-ohjelman. Mä halusin ison vesipyssyn, pääkallosormuksen ja taikavoimia. Mä halusin kirjoittaa kirjan, jossa mä ja mun kaverit seikkaillaan. Mä halusin lohikäärmekahvaisen miekan tai aseen, jossa on loputtomat ammukset. Mä halusin Charmanderin, Koffingin, Cubonen tai Scytherin. Me rakennettiin majoja, meillä oli omia sääntöjä ja salaisia paikkoja. Tää on meidän. Tänne ei muut saa tulla! Me käytiin piilosta: "Saa tulla!"

Välillä mä ja mun paras kaveri puhuttiin d-kieltä. Koulun jälkeen me heiteltiin koripalloa. Kerran sateella me kerättiin iso kasa matoja ja heitettiin niitä tyttöjen vessaan. Se oli ällöä. Tai mä ainakin heitin, en mä muista heittikö se. Mua kadutti kun tytöt antoi siitä palautteen. Se kävi meillä paljon ja me oltiin toistemme synttäreillä. Me käveltiin samaa matkaa koulusta kotiin ja me ei sanottu moi vaan "doi". Se oli hyvä keksimään mitä leikitään ja sillä oli parhaat vitsit. On vieläkin.

Mä keräilin ulkomaalaisia kolikoita ja hienoja kiviä. Mulla oli ne kirjahyllyllä. Mä luin Raamattua ja uskoin Jumalaan. Mun sängyssä oli monesti vihreät lakanat koska vihreä on mun lempiväri. Mä tein läksyt heti koulun jälkeen, sitten mä pistin kirjat ja vihot kiinni ja huusin kovaan ääneen "LÄKSYT TEHTY!" Mä luulen, että mun eka koulureppu oli sininen ja siinä oli kaloja. Me käytiin sotaa, rakennettiin lumilinnoja ja pyöräiltiin Siwaan ostamaan viikkorahalla karkkia. Jos jossain oli kolme puuta vierekkäin se oli metsä ja jos joku mäki oli iso se oli vuori. Ja se metsä oli meidän ja me vallattiin se vuori.

Miksi homot pitävät meteliä itsestään?

Hei sinulle, tämän viestin vastaanottaja. Jos huomaat aina kesäkuussa miettiväsi miksi homojen täytyy yleensäkin järjestää kulkueita, painu vittuun tältä sivulta.

Mä olen vuoden elämästäni ollut raa'asti koulukiusattu nuori poika. Mua haukuttiin ja vähäteltiin, tönittiin ja lyötiin, mua päin räittiin, mun päätä lyötiin seinään, mun kuvistöitä sotkettiin, mun tavaroita vietiin ja levitettiin pitkin pihaa. Kun mä istuin luokassa pulpettiin, mun takana oleva tyttö huusi "Eteenpäin!" ja edessä oleva poika "Taaksepäin!", koska kummankin mielestä mä istuin liian lähellä. Talvella mua heiteltiin lumipalloilla ja mun naamaan hierottiin lunta. Liikunnan tunnin aikana mun reppuun laitettiin kivan pojan kengät, sitten ne kaivettiin sieltä ulos ja mua syytettiin varkaaksi. Monta kertaa mulle sanottiin, että kevään viimeisenä koulupäivänä mut hakataan kunnolla. Mä olen ollut vitun homo ja vitun kyllästynyt olemaan vitun homo.

Jonkun mielestä oli tänään taas sanomisen arvoinen pointti, että ei hänkään julista olevansa hetero. Et varmaan julistakaan, mutta sä et ole joutunut kokemaan sun seksuaalisuutees viittaavaa vittuilua ja pahoja puheita koko ajan tietäen, että oikeasti sä olet juuri sellainen ihminen miksi ne sua väittää. Mä selvisin siitä paskasta. Mä haluan olla rohkea ja niinä hetkinä kun mä autan muita olemaan rohkeita musta tuntuu siltä, että mä räjähdän ylpeydestä ja tarkoituksen tunteesta. Kun mä kävelen siellä, mä toivon, että joku mun kaltaiseni poika näkee mut tien sivusta tai valokuvasta, saa siitä muiston ja miettii, että sekin voi kasvaa aikuiseksi, jolla on ihan kiva elämä.

Vähän teatteria?

 

Pieni osa mun elämästäni on näyttelyä, jotta aitoja hetkiä voi syntyä. Joskus mä joudun esittämään, että mua kiinnostaa esimerkiksi lähteä kaverien yhteiseen illanviettoon tai työpaikan kevätjuhlaan. Vaikka olis helppoa jättäytyä pois sellaisista asioista, jälkikäteen mua kaduttaisi. Kun mä olen niiden ihmisten seurassa, musta tuntuu hyvältä ja lopulta mä huomaan, ettei mun tarvitse yrittää mitään. Jos mä haluan seuraa, mun täytyy pakottaa itseni oman mukavuuskuplani ulkopuolelle yksin yöelämään. Siellä mä reagoin tilanteisiin, otan riskejä ja joskus ne palkitsee. Jos eivät, musta tuntuu silti paremmalta, koska menin.

"The first thing you have to decide is that you belong."

 

Näin sanoi Susan Messing, improvisaationäyttelijä ja -kouluttaja. Mun mielestäni ajatus ei päde vain näyttelyyn, vaan heittäytymiseen ja omaa olemassaoloa vahvistavaan käytökseen yleensä. Multa menee oudoissa tilanteissa hirveästi energiaa hukkaan, jos alan itsekseni kyseenalaistaa sitä pitäisikö mun edes olla täällä vai ei. Joskus se ajatuspolku ja tunne katoaa hetkessä, joskus mä joudun tekemään paljon töitä sitä vastaan. Joten jos mä vähän feikkaan vetämällä porukkaa keskusteluun, puhumalla mitä sattuu ja vitsailemalla tyhjästä, se johtuu siitä että mä välitän ympäröivästä tilanteesta ja sen ihmisistä, haluan osallistua ja haluan saada aidon oman itseni vauhtiin.

Jalat (kuva)

Mä pidän siitä miten jalat sopii yhteen.

Muisto unesta (kuva)

.

Tulossa: Helsinki Pride 2015

Hei. Hoidetaan nyt alta pois yksi asia. Tää on ollut tämmöinen hiljaisempi vuosi. Oon miettinyt juttuja itsekseni sen sijaan että olisin kirjoittanut kaikkea näkyviin. Oon silti ajatellut blogia - kirjoittamista ja piirtämistä - joka päivä, joten en oo katoamassa yhtään minnekään.

Viimeksi kirjoitin mun huterasta olostani, mietin mun huonoja ruoka- ja unirytmivalintojani, vähäistä liikkumistani ja halusin pistää niitä asioita jumalauta kuntoon. Joka päivä siitä lähtien mä oon pitänyt liikkumista ehtona koneella istumiselle ja se tuntuu hyvältä säännöltä. Ekat kerrat oli lihakset kipeet, mutta ei oikeastaan enää. Oon tehny pidempiä sarjoja. Oon pyrkiny tekemään aamupalaa, päivällistä ja iltapalaa. Kun multa on loppunu ruoka ni oon ostanu sitä lisää ihan kunnolla - niinku normaalit ihmiset.

Pieniä ja suuria hyviä muutoksia on tapahtunu maailmalla. Ahvenanmaalla uudistettiin täpärän äänestyksen tuloksena ajokorttilakia niin, että "han eller hon":sta puhumisen sijaan tekstissä käytetään hen-pronominia, joka ei ota kantaa henkilön sukupuoleen. Miksi tarviskaan? En mä ainakaan aja munalla autoo.

Irlannissa järjestettiin kansanäänestys sukupuolineutraalista avioliittolaista. Twitterissä oli hetken aikaa aivan ihana #hometovote -ilmiö, koska osa kansasta teki pitkän matkan takaisin kotimaahansa äänestystä varten. 62,1 prosenttia äänesti kyllä, joten laki meni läpi!

Youtuben Joey Graceffa jakoi yhden uuden osan elämästään tulemalla julkisesti ulos kaapista. Joku pikkujätkä, lapsi, suorastaan sulatti mun sydämen kun se kommentoi asiaa sanomalla "He did the right thing."

Helsinki Pride -viikkoa juhlitaan 22.-28.6. ja koko sen ajan tuun olemaan siellä, tottakai. Mua rupes kivalla tavalla jännittämään kun varasin hotellihuoneita ja katselin valokuvia viime vuoden kulkueesta. Otan kameran mukaan. Katotaan miten tässä käy.

"Sä et omista mua."

Viikonloppuna mä näin kavereita ja söin aamupalaksi hampurilaisaterian, iltapalaksi kebabranskalaiset. Samana päivänä mun piti mennä edes kolmelta nukkumaan, mutta jymähdin tietokoneelle ja menin sänkyyn kymmeneltä aamulla. Aurinko paistoi. Eilen mä en syönyt koko päivänä mitään ja vasta yöllä lämmitin itselleni pakkasesta kauheen annoksen riisi-, kana-, kasvisjuttua. Eli söin yhden ison aterian.

Tänään mulla oli ihan helvetin hutera olo. Kun rupesin kelailemaan faktoja elintavoistani, keksin monta syytä siihen, miksi voi olla, että mulla vähän heittää päästä. Mä en ole hirveästi välittänyt siitä mitä syön tai syönkö mitään, koska nukun, liikunko yhtään tai pidänkö kämpästäni huolta. En oo pitkään aikaan ollut huolissani itsestäni, mutta tänään olin.

Mä en pääse tietokoneesta eroon eikä se oo tarkoituskaan, mutta päätin sen verran, että joka päivä ennen koneen käynnistämistä teen hengästyttävää liikuntaa, eli nostan sykettä enkä pelkästään istu. Tein just hyvän kauppareissun ja ostin talteen paljon oikeaa ruokaa, josta tiedän pitäväni, mutta jota en oo viime aikoina jaksanut itselleni laittaa.

Muutama yö sitten lensin aineettomana seikkailu-unissani ja mua jahtas hahmo, jota en päässyt pakoon. Mä käännyin ympäri, katsoin sitä silmiin, nuolin sen naamaa ja kuulin itteni sanovan "Sä et omista mua". Se käveli pois. Kun heräsin, olin ylpee. Ei oo vaikee siitä tunteesta tulkita, että mun pitäisi lakata kokeilemasta kuinka pitkälle voin olla välittämättä asioista, jotka mua vaivaa.

Mulla on sellainen olo, että jaksan yrittää edes hieman. Ei siinä oo aihetta juhlimiseen, mutta musta tuntuu hiukan paremmalta sen vuoksi. Kirjoitin tästä koska vaikka mulla on läheisiä ihmisiä, jotka kuuntelisi, nää on enimmäkseen asioita, joita en haluu näyttää ulospäin.