Lapsena mä halusin Buzz Lightyear -lelufiguurin, mikroskoopin, karttapallon ja tietokoneelle pelinteko-ohjelman. Mä halusin ison vesipyssyn, pääkallosormuksen ja taikavoimia. Mä halusin kirjoittaa kirjan, jossa mä ja mun kaverit seikkaillaan. Mä halusin lohikäärmekahvaisen miekan tai aseen, jossa on loputtomat ammukset. Mä halusin Charmanderin, Koffingin, Cubonen tai Scytherin. Me rakennettiin majoja, meillä oli omia sääntöjä ja salaisia paikkoja. Tää on meidän. Tänne ei muut saa tulla! Me käytiin piilosta: "Saa tulla!"
Välillä mä ja mun paras kaveri puhuttiin d-kieltä. Koulun jälkeen me heiteltiin koripalloa. Kerran sateella me kerättiin iso kasa matoja ja heitettiin niitä tyttöjen vessaan. Se oli ällöä. Tai mä ainakin heitin, en mä muista heittikö se. Mua kadutti kun tytöt antoi siitä palautteen. Se kävi meillä paljon ja me oltiin toistemme synttäreillä. Me käveltiin samaa matkaa koulusta kotiin ja me ei sanottu moi vaan "doi". Se oli hyvä keksimään mitä leikitään ja sillä oli parhaat vitsit. On vieläkin.
Mä keräilin ulkomaalaisia kolikoita ja hienoja kiviä. Mulla oli ne kirjahyllyllä. Mä luin Raamattua ja uskoin Jumalaan. Mun sängyssä oli monesti vihreät lakanat koska vihreä on mun lempiväri. Mä tein läksyt heti koulun jälkeen, sitten mä pistin kirjat ja vihot kiinni ja huusin kovaan ääneen "LÄKSYT TEHTY!" Mä luulen, että mun eka koulureppu oli sininen ja siinä oli kaloja. Me käytiin sotaa, rakennettiin lumilinnoja ja pyöräiltiin Siwaan ostamaan viikkorahalla karkkia. Jos jossain oli kolme puuta vierekkäin se oli metsä ja jos joku mäki oli iso se oli vuori. Ja se metsä oli meidän ja me vallattiin se vuori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti