Hetkeä myöhemmin...
perjantai 15. elokuuta 2014
torstai 14. elokuuta 2014
Yläasteella, pukukopissa
Muistan yläasteajoilta toisen meidän rinnakkaisluokalla olleen pojan, jolla oli korvakoru ja joka poltti tupakkaa. Se oli eri kaveriporukoissa kuin mä, mutta meidän ja niiden luokan pojilla oli yhteiset liikunnan tunnit. Me ei paljoa juteltu,
mutta joskus se vähän kuin ohimennen sanoi kuulleensa, että muutamat sen kaverit meidän koulusta
olivat kiusanneet mua aiemmassa koulussa, koska olen homo. Korjasin,
että ei mua siksi kiusattu. Ajattelin sen kuulleen haukkumista ja ottaneen ne kirjaimellisesti. Se ei kysellyt enempää. Vaikka mä pelästyin sitä puheenaihetta, jälkikäteen tuntui hyvältä, että sillä oli ehkä pitkäänkin ollut sellainen (oikea) käsitys musta ja että se oli puhuessaan käyttänyt homo-sanaa ihan tavallisesti, ei haukkumasanana.
Se oli hyvä liikunnassa, mutta välillä sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Kerran mä pakkailin kamojani päivän päätteeksi ja opettaja sekä avustaja juttelivat jotain omia juttujaan. Sitten opettaja kulki alasti huoneen poikki suihkuun ja mä jäin vahingossa - eh - tuijottamaan sen persettä. Kun se katosi kulman taakse, tajusin, että minä ja se rinnakkaisluokkalainen poika oltiin viimeiset oppilaat pukukopissa ja näin sen silmistä, että se oli pannut merkille mitä mä tein. Se ei sanonut mitään. Oikaisin nopeasti selkäni, joka oli yhä lievällä kaarella näkymien loppuun asti seuraamisesta, pakkasin ja lähdin. Vaikka olin vahingossa antanut sille pojalle aseet tehdä mun elämästäni todella vaikeaa, en seuraavina päivinä enkä koko loppuyläasteen aikana kuullut mitään puheita virheestäni. Hieno mies.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
tiistai 12. elokuuta 2014
maanantai 11. elokuuta 2014
Homoksi kasvamisesta -blogi ON MUUTTANUT!
Koska luet tätä viestiä,
ET MENNYT MUUTOSSA HUKKAAN!
Hyvä!
Olisi minulle erittäin tärkeää kuulla kaikilta lukijoilta (myös anonyymeiltä!!), että olette vielä täällä!!!
Siis:
KOMMENTOI TÄHÄN VIESTIIN
JA KERRO OLEVASI
OLEMASSA!!
Blogin nimen ja url:n ristiriita on häirinnyt minua pitkään ja nyt se on korjattu. Tällä sivustolla käy upeeta porukkaa, joista en tahtoisi menettää yhtään! Pyrin siihen, että tämä "iso" muutos tapahtuu mahdollisimman siististi, joten kerrottehan heti jos huomaatte ongelmia!
Olen kuullut, että Bloggerin kautta päivitykset tilanneet lukijat saattavat joutua "eroamaan" ja sitten uusimaan lukijaksi liittymisensä, jotta saavat taas normaalisti tiedon uusista päivityksistä.
Blogilista.fi:n kautta blogia seuraavat taitavat saada tulevat päivitykset normaalisti, sillä vaihdan heti uuden osoitteen myös siihen palveluun.
Onko niin, että Bloglovin -käyttäjät joutuvat oman onnensa nojaan ja joudun hakemaan uuden linkin? Jos jollain on tästä tietoa, arvostan neuvoja asiassa. Kirjoitan tämän viestin kommentteihin lisätietoja kun olen selvittänyt kuinka 'lovin oikein toimii.
Toivon, että muutto sujuu hyvin!
t Klaava <3<3<3<3<3
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Ja sitten...
.
.
Mun piti ladata akkuja omassa rauhassani, mutta ei tää päivä sitten mennyt ihan niin. Vaikka olin uupunut, olin hyvässä seurassa ulkona syömässä, kaverilla kylässä, rannalla yökävelyllä ja huoltoasemalla yökaakaolla. Mä pystyin siihen ja nyt oon tosi tyytyväinen. Tänään mä halusin ja mun oli pakko, mutta sunnuntaina en suostu pystymään enää mihinkään.
Mä en voi revetä joka paikkaan ja jotenkin nää kesälomien viimeiset päivät tuntuu olevan kaikille kovin tärkeitä. Mulla oli hauskaa, vaikka en pystynyt antamaan sataa prosenttia itsestäni ja hermot kiristyivät todella helposti. Vittu, ah, nyt kun mä saan edes sen yhden hiljaisen päivän niin voin taas miettiä mitä ite haluan tehdä ja keiden seurasta nauttia.
lauantai 9. elokuuta 2014
Vapaa_päivä?
Yritän tässä rentoutua ja palautua siitä kun mulla ei ole ollut pariin viikkoon kauheesti tyhjää aikaa ja oon koko valveillaoloaikani nähnyt milloin ketäkin ihmistä ja hoitanut milloin mitäkin asioita. Mulla on ollut ihan hauskaa tässä, mutta liika on liikaa.
Mun sosiaalisuuteni on sellaista, että jos mä olen kamalasti ihmisten keskellä, se antaa mulle paljon, mutta vie myös paljon energiaa ja mä tarvitsen taukoa jaksaakseni sitä hullunmyllyä taas. On olemassa yksi sarjakuva (linkki), joka kuvaa tätä hienosti.
Ihan sama onko tässä kyse työstä vai vapaa-ajasta. Vaikka mulla olisi käsillä parhaat päiväni koskaan, se yhtälailla vie energiaa. Joskus ikävin tunne on, kun pitkän jatkuvassa vuorovaikutuksessa olemisen putken jälkeen vihdoin pääsen kotiin ja taas puhelin soi.
Siellä voi olla pomo, joka soittaa takaisin töihin tai siellä voi olla mun paras kaveri, joka kaipaa seuraa. "Väsyttääkö? Kerkeetkö? Jaksatko?" Mulla voi olla vaikka kuinka paljon aikaa ja fyysisiä voimavaroja jäljellä, mutta miten sanotaan kauniisti, että jaksan, mutten halua?
Sitä mä joudun aina miettimään. Tai miten mä hienotunteisella tavalla selitän seuraa kaipaavalle ihmiselle, että oon jo käyttänyt kaikki energiani muihin enkä tahdo nähdä enää ketään - mieluiten muutamaan päivään? Joskus on tosi helppoa sanoa "ei tänään", joskus se vain ei oo sopivaa.
Miksi "haluan olla yksin" kuulostaa kauheen dramaattiselta tai ylimieliseltä? Mitä jos ne miettii turhaan, että onko mulla jotain hullusti tai onko heissä jotain vikaa kun ei seura kelpaa? Ja tässä mä taas ajattelen muita juuri silloin kun haluan olla yksin. Haluan olla yksin.
On ylellisyyttä, että on liikaa menoja ja liikaa seuraa kyseleviä ihmisiä. Oon joskus ollut yksinäinen ja se oli paljon pahempaa kuin seuraan uupuminen, joten oon kiitollinen mun läheisistäni ja pyrin näyttämään sen silloin kun tavataan.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Tuhansien aneemisten homojen maa
Olin taannoin kuulijana keskustelussa, jossa monien suomalaisten sanottiin kääntyvän huumausaineiden polttelun puoleen, koska heillä on liikaa rahaa eikä mitään tekemistä. Voi olla totta. Seuraavaksi todettiin useiden suomalaisten olevan homoja ja lesboja, jos ymmärsin oikein, tästä samasta yltäkylläisyydestä ja päämäärättömyydestä johtuen. Ei voi olla totta.
Yksi puoli minussa on, että pidän miehistä. Mä en ole valinnut sitä asiaa, kuten en montaa muutakaan ominaisuutta itsessäni. Mulla ei ole aina ollut helppoa sen seurauksena, mutta melko loistavasti mä voin kaikesta huolimatta. Jos mä voisin valita haluanko juuri nyt - PAM - muuttua heteromieheksi, mä sanoisin, että en ikinä. Kaikki nää mun kirkkaat ja tummat tunteet tekee mun elämästä elämisen arvoista tai on vähintäänkin voimakas lisä siihen.
Mutta joo! Tiedoksenne, että jos joku kysyy teiltä miksi haluatte saada nakkia tai piirakkaa vaikka teillä on sellainen jo, voitte vastata meillä menevän kansakuntana yksinkertaisesti niin hyvin, ettei vain ole mitään muuta tekemistä. On ihmisillä silti monia muitakin hulluja uskomuksia, eikä tää oo edes siitä heikoimmasta päästä. Jenkeissä on monia, joiden mielestä tornadot on Jumalan lähettämiä täsmäiskuja homomyönteisille alueille.
Niin. Jos mä olisin amerikkalainen kiinteistövälittäjä, mulla olisi iso kiusaus suostutella homopariskuntia muuttamaan joukolla tämmöisten ihmisten naapuriin. Mahtais pappia kuumottaa kun kaksi miestä pitäisi toisiaan kädestä kiinni ja ehkä jopa vaihtaisi pusun! Kuumottamisesta puheen ollen: Mahtaakohan joku Suomessa aidosti sisimmässään miettiä, että onko tää trooppinen kesä Jumalan kiitos lakivaliokunnalle tasa-arvoisen avioliittolain vastustamisesta? Vai johtuisiko sää kuitenkin sellaisista muuttujista, joista voi oppia lisää vaikka säätiedotuksista?
Ja hei, miksi jenkkien oli niin pitkään vaikeaa hyväksyä avoimesti homoseksuaaleja miehiä osaksi armeijaa? Miettikää miten uskomaton etu sodankäynnissä olisi erikoisjoukko, joka pystyy aiheuttamaan alueellisia luonnonmullistuksia värikkäillä ilmapalloilla ja persepanoilla!
...
No niin.
...
Rauhotu.
Se mitä mä haluan sanoa on, että osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä syy ja seuraus -suhteita kohtaan kun niitä vedellään hölmöjen assosiaatioiden pohjalta mihin vaan. Siksi mä kannatan ilmiöiden järjestelmällistä tutkimista enkä myyttisiä tarinoita.
maanantai 4. elokuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)