sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Ok, oikeasti...


Fakta on se, että mun oikeassa elämässä kohtaamani asiat ovat välillä liian lähellä mun sydäntäni, jotta voisin kertoa niistä internetissä. Blogi täyttää kohta neljä vuotta ja yhä mulla on vaikeuksia sen kanssa, että haluan kirjoittaa aidosti, mutta anonyymisti. En juurikaan tahdo, että mut voi juttujeni perusteella joku tuttu tunnistaa. En ainakaan tahdo kirjoittaa läheisteni ongelmista kovin tarkasti, vaikka ajattelisinkin niitä asioita paljon.

Sanotaan nyt vaan, että melkein jokaisella mun läheisimmällä ihmiselläni on nyt jokin jumalaton ongelma tai kriisi meneillään ja siinä ei välillä jää hirveästi muuta roolia kuin kuuntelu ja tukeminen, vaikka ei mulla itelläkään ole aina asiat ihan järjettömän hyvin ja hirveästi jäljellä voimavaroja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ei siis aina ole, mutta onneksi nyt taas on.

Mä haluan oppia ymmärtämään itseäni paremmin ja mielestäni oon siinä onnistunutkin tänä vuonna melko hyvin. Mielessäni hellin niitä hetkiä kun joku pieni suloinen tilanne tai herttainen ihminen on tehnyt mulle hyvän olon. On hieno ymmärtää, kuka sai mut maasta taivaisiin ja miten. Oon ollut aika stressaantunut ja se on näkynyt vähän kaikessa. Mulla on omia ja muiden ihmisten murheita aikalailla nyt ajatuskierrossa ja niistä olis kiva vapautua enemmän, mutta en halua vuodattaa asioita toisten niskaan.

Alan toistaa itseäni. On ollut kiva huomata, että aina ei tarvitse edes vuodattaa mustaa aivomönjää toisten ihmisten päälle, jotta ajatukset kirkastuvat. Voi olla vaan ja nauttia yhteisestä ajasta ja koskea ja jutella ihan muita asioita. Näen mun miestä huomenna taas. Ja kun me nähdään niin me pussataan: Smack!

Mun elämässäni on tosi hienoja ihmisiä, joille kaikille koitan löytää aikaa. Välillä tasapainon saavuttaminen on vaikeaa. Sit kun nautin myös yksinolosta ja tarvitsen sitä paljon niin monesti oon todella väsynyt. Sanoinko jo, että oon väsynyt? Ai sanoin? Monta kertaa? Sori. Toivottavasti se ei oo rasittavaa. Oon erittäin väsynyt: Zzz. Mutta myös innoissani: Hip hip hurraa!

Huomenna saan nukkua pitkään. Se on ihanaa.

2 kommenttia:

  1. Pelkäsin jo että toi alkukappale johtaa klassiseen "on tullut aika siirtyä eteenpäin / kokeilla jotain uutta" blogitilanteeseen. Onneksi ei :) Sun blogi on mun lemppari niistä 4-5:stä joita seuraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! ._.

      Nyt kun mainitsit niin aloituksen perusteella jutun vois kuvitella jatkuvan niinkin. Ei tullut mieleen. Ei ollu tarkotus säikytellä. Tässä mä oon. Kiitos ystävällisistä sanoista. Jatketaan.

      Poista