En nyt kommentoi pelkästään tätä postausta,mutta halusin kirjoittaa sen verran kuitenkin, että on todella hienoa kun ihminen uskaltaa olla sellainen kuin on ja rakastaa niitä ihmisä kuin hänestä itsestään tuntuu.Tämä blogi on todella hieno idea ja lukijatkit voivat miettiä syvemmällä itsessään sitä onko homous nyt todella niin "paha" asia sehän ei kuitenkaan ole kenenkään päätettävissä vaan homoksi syntyy tai on syntymättä.Itse olen kylläkin täysin hetero nuori nainen ,mutta olen aina puolustanut homo ja lesbo suhteita avoimesti ,koska he ovat ihmisiä samalla tavalla kuin muutkin.Yhtä lailla homo/lesbo parista voi tuntua oudolta katsella hetero pareja.
Kivasti kirjoitit. :) Kiitos. Heteroallyt on kivoja. Mä arvostan kaikkea homo- ja lesbosuhteisiin kohdistuvaa tukea, hyväksyntää ja tervejärkistä ajattelua, koska ei niissä oikeasti edes ole mistään ihmeellisestä tai pelottavasta asiasta kyse.
Sanoit, että homoksi joko syntyy tai on syntymättä. Mun mielestäni on ihan sama miten homoutta selitetään. Tai ei oikeastaan ole, koska se nyt vaan ei johdu siitä onko lapsena kuume mitattu takapuolesta vai ei. Tarkoitan, että mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään tarvetta selittää sitä eikä mua usein edes liikuta muiden selitykset. Mä irrotan kokonaan homouden alkuperän siitä pohdinnasta onko homous itsessään oikein vai väärin. Mulla on vaan upeita, haikeita, tummia tunteita ja kaikki niiden mukana tulevat herkät unelmat elämäni suhteen. Kyllä mä ymmärrän joidenkin ihmisten tarpeen syiden tutkiskelulle. Psykologis-biologisesta näkökulmasta rakastaminen on aika oleellinen ilmiö. Moneen uskontoon kuuluu, että homous tai homoseksuaaliset teot ovat syntiä ja siksi väärin. Mua se ei nakerra yhtään, mutta joillekin muille se on iso asia siinä miten omaan tai muiden homouteen pitäisi suhtautua. Useimmiten homokammoisista opeista ja tulkinnoista huolimatta eri uskontojen moraalikäsitykseen kuitenkin kuuluu ajatus siitä, että ihmiset ovat "virheistään" huolimatta yhtä arvokkaita. Mä nyt satun olemaan sellainen kuin olen, mutta jos homous olisikin puhdas valinta eikä sisäinen ominaisuus, mitä sitten? Tai jos se on sairaus niin sitten mä vaan olen sairas. On sairaillakin ihmisillä ihmisarvo ja kaikkia täällä kuuluu kohdella sen mukaisesti.
Seuraava askel on paljaat pakarat, eikö vain!? *toivoo*
VastaaPoistaEn nyt kommentoi pelkästään tätä postausta,mutta halusin kirjoittaa sen verran kuitenkin, että on todella hienoa kun ihminen uskaltaa olla sellainen kuin on ja rakastaa niitä ihmisä kuin hänestä itsestään tuntuu.Tämä blogi on todella hieno idea ja lukijatkit voivat miettiä syvemmällä itsessään sitä onko homous nyt todella niin "paha" asia sehän ei kuitenkaan ole kenenkään päätettävissä vaan homoksi syntyy tai on syntymättä.Itse olen kylläkin täysin hetero nuori nainen ,mutta olen aina puolustanut homo ja lesbo suhteita avoimesti ,koska he ovat ihmisiä samalla tavalla kuin muutkin.Yhtä lailla homo/lesbo parista voi tuntua oudolta katsella hetero pareja.
VastaaPoistaKivasti kirjoitit. :) Kiitos. Heteroallyt on kivoja. Mä arvostan kaikkea homo- ja lesbosuhteisiin kohdistuvaa tukea, hyväksyntää ja tervejärkistä ajattelua, koska ei niissä oikeasti edes ole mistään ihmeellisestä tai pelottavasta asiasta kyse.
PoistaSanoit, että homoksi joko syntyy tai on syntymättä. Mun mielestäni on ihan sama miten homoutta selitetään. Tai ei oikeastaan ole, koska se nyt vaan ei johdu siitä onko lapsena kuume mitattu takapuolesta vai ei. Tarkoitan, että mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään tarvetta selittää sitä eikä mua usein edes liikuta muiden selitykset. Mä irrotan kokonaan homouden alkuperän siitä pohdinnasta onko homous itsessään oikein vai väärin. Mulla on vaan upeita, haikeita, tummia tunteita ja kaikki niiden mukana tulevat herkät unelmat elämäni suhteen. Kyllä mä ymmärrän joidenkin ihmisten tarpeen syiden tutkiskelulle. Psykologis-biologisesta näkökulmasta rakastaminen on aika oleellinen ilmiö. Moneen uskontoon kuuluu, että homous tai homoseksuaaliset teot ovat syntiä ja siksi väärin. Mua se ei nakerra yhtään, mutta joillekin muille se on iso asia siinä miten omaan tai muiden homouteen pitäisi suhtautua. Useimmiten homokammoisista opeista ja tulkinnoista huolimatta eri uskontojen moraalikäsitykseen kuitenkin kuuluu ajatus siitä, että ihmiset ovat "virheistään" huolimatta yhtä arvokkaita. Mä nyt satun olemaan sellainen kuin olen, mutta jos homous olisikin puhdas valinta eikä sisäinen ominaisuus, mitä sitten? Tai jos se on sairaus niin sitten mä vaan olen sairas. On sairaillakin ihmisillä ihmisarvo ja kaikkia täällä kuuluu kohdella sen mukaisesti.