sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Fish in the sea


Mulla tuskin on riittävästi syitä vastustaa halua henkilökohtaisten asioiden puimiseen julkisesti, koska sitähän tää on ollut koko ajan. Mä tapailen ihmistä ja se on outoa. Ollaan nähty kahdesti ja sovittu kolmatta kertaa. Mä en oikein tiedä mihin suuntaan tuo juttu tuosta lähtee tai minne mä haluaisin sen menevän. Mä en tiedä mitä haluan. Jos hän sattuis haluumaan jotain, mä en myöskään tiedä mitä se on.

Mulla on mielessä vaihtelevia odotuksia ja outoja käyttäytymiskoodeja. Oon varmaan jostain leffoista oppinut ajattelemaan, että tapaamisen jälkeen kuuluu pitää päivä tai pari taukoa viestittelyssä, ettei vaikuta liian kiinnostuneelta. Viestittely on kivaa, mutta tauon pitäminen sujuu multa aika helposti. Onko raa'asti sanottu, että mä en kaipaa sitä yhtään? Tuskin voi rakastumatta kaivata ketään, kenet on juuri tavannut.

Miksi varatut keski-ikäiset miehet matkustaa toisiin kaupunkeihin etsimään nuorista jannuista yhden yön hotelliseuraa? Ajatus on luotaantyöntävä ja silti aika... hot? Mä ymmärrän sitä niin hyvin, että musta voisi joskus kaukaisessa, kaukaisessa tulevaisuudessa tulla sellainen panoja kalasteleva keski-ikäinen mies tai jonkun yhden yön juttu. Se taas on ajatus, josta mä en pidä.

Tässä liikutaan jossain oudolla rajapinnalla. On fakta, että ne on asioita, joita ehkä joskus teen. Musta sellainen tuntuu luovuttamiselta ja siltä, että kuoleman lähestyessä ei oo enää mitään menetettävää. Mieti miten vakavasti mä suhtaudun. Oon viime aikoina nähnyt, että ihmisten väliset suhteet voi olla lähes minkälaisia vaan, kunhan molemmat tietää missä mennään. Niin. Mä taas oon tilanteessa, jossa kumpikaan ei tiedä missä mennään.

Oon viettänyt aikaa mukavan ihmisen kanssa, jolla on kiva hymy. Sen mielestä mä olen suloinen. Ainakin me nyt on toisiamme pari kertaa katteltu ja yhä silti molemmat tahtoo tavata. Kai se on hyvä asia. Hmm... Olis varmaan hyvä edellisen tekstin vuoksi mainita, että soittelin äidin ja siskon kanssa ja kyllä mä niitä nyt taas nään. Todellakin täytyi ihan nettiin asti laittaa kun kerran vuodessa ajattelin naisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti