"Homo!"

 

Oon viime päivinä miettinyt paljon yhtä juttua, koska en löydä hyvää tapaa suhtautua siihen. Aloin viettää aikaa muutaman uuden kaverin kanssa ja nopeasti huomasin, että näiden ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa pidetään jostain syystä hauskana sitä, jos sanoo toista homoksi. Samoin, jos joku sivullinen vaikka tekee liikenteessä autoa ohjatessaan jonkun päätöksen, minkä takia joutuu itse miedosti jarruttelemaan, alkaa maantieraivopurkaus, missä todetaan senkin kuljettajan olleen "joku homo".

 

Kaveri pyysi multa anteeksi, että tämä liikenteessä ajaminen on nyt tämmöistä ja että hän on kyllä oikeasti ihan hyvä ja rento kuski. Mä vastasin, että enemmän mua haittaa miten homo-sanaa käytetään sellaisessa yhteydessä kun tarkoitetaan jotain huonoa tai ei-toivottavaa tai jos joku tekee jotain väärin. Kaveri sanoi, että ei hän tarkoita sillä mitään ja hän vain ilmaisee itseään niin.

Huomio! Asian sanominen vaati multa rohkeutta, koska selvästi homottelu oli jotain, mikä tämän kuppikunnan kulttuurissa oli ihan okei, ihan tavallista ja "hauskaa". Mä jouduin vetämään huomion itseeni ja kritisoimaan uutena tyyppinä koko ryhmän toimintaa, koska niin vitun pahalta se musta tuntui ja niin vitun väärältä se kuulosti. Eli mä sanoin asiasta kerran... ja silti ne huutaa sitä homoa. Vaikka ne kohdistaa sen toisilleen, muhun se osuu.

Aiemmassa tekstissä (linkki) totesin, että mä olen ollut vakavasti koulukiusattu ja vitun homo ja vitun kyllästynyt olemaan vitun homo. Vieläkin joka kerta kun sitä sanaa käytetään samalla tavalla kuin mua lapsena väärin kohdelleet lapset käytti, mun sisällä pyörähtää pahoja tunteita. Musta tuntuu pahalta. Yritin välttää konfliktia, mutta koska tilanne jatkuu, mulla tulee kiehumaan yli ja joudun hakemaan sanat sille, että tämä on vakava asia - mulle tärkeää - ja mun tai kenenkään muunkaan ei pitäisi joutua kuuntelemaan sellaista paskaa.

Ollaan tämän autoa ajaneen kaverin kanssa tunnettu melko pitkään, mutta nyt vasta alettu oikeasti suuremmin hengailla. En oo missään vaiheessa tarttunut sitä ihmistä olkapäistä kiinni ja huohottanut päin sen kasvoja, että "Nyt on parempi istua alas, koska täältä tulee varsinainen uutispommi, joka saattaa järkyttää koko hetero-olettamuksen täyttämän maailmasi! Tämä muuttaa Kaiken, sillä Totisesti myös Minä, Etunimi Sukunimi, olen Homoseksuaali! KYLLÄ!!! MINÄ OLEN HHHHOMOSEKSUAALI!!!"

Oon mä esimerkiksi puhunut Setan bileistä niin, että hänkin oli paikalla. Siitä sekä autossa sanomastani huomiosta voisi kuunteleva ja tunneälykäs ihminen poimia jotain ja säädellä toimintaansa, mutta ei tää mun puuttumiseni tunnu riittävän ja asia ei ole loppuun käsitelty. Mä en voi viettää aikaani sellaisten ihmisten kanssa, joiden puheista nousevia huonoja muistoja, tai ajatusvieraita, miten vaan, joudun sulattelemaan ja kääntelemään monta päivää meidän tapaamisten jälkeen.

Mut koska siinä seurassa ei oo muuten mitään vikaa niin mä vittu toivon, että saan asiani ilmaistua kunnioittavasti ja rauhanomaisesti ja niin, että se menee jakeluun. Tarviiko mun oikeasti jumalauta tulla kaapista taas. En vittu jaksais. Tuntuu, että tarvitsee.