Kinky-Kettu (kuva)

Making of K-K (kuva)

.

.

Mulla oli idea kuvaan, jonka halusin tehdä. Päähenkilöiksi valikoituivat viime vuoden kesäkuussa piirtämäni Karhu ja Kettu. Ajattelin pienen hetken myös näitä kahta, mutta sama idea voisi ihmishahmoilla kuvattuna olla liian vakavaa touhua. Piirsin hahmotelmaan sekä sulan että rakkauspaddlen, mutta olin heti sitä mieltä, että valtava sulka sopii tähän kuvaan parhaiten. Ei mitään ruoskaa ainakaan, koska en halunnut ajatusleikistä liian roisia. Karhullakin on tunteet! On tässä jo pää alaspäin roikottamista, nahka-asusteita sekä valtasuhteita osoittavaa puhetta. En muista koska olisin viimeksi yhden kuvan piirtämisen aikana valinnoissani saanut tasapainoilla näin paljon rajun ja viattoman välillä. Näillä ratkaisuilla (ja lopulta valmista kuvaa katsoessani) olin sitä mieltä, että se oli sopimaton juuri sellaisella tavalla kuin tarkoitinkin sen olevan.

.
.

.

Yliarvioin oman suorituskykyni ja yritin aluksi piirtää koko työn vapaalla kädellä, mutta mittasuhteet eivät osuneet kohdilleen ensimmäisellä yrityksellä, joten päätin heti säästää hermojani hahmottelemalla viivat ensin lyijykynällä ja tussaamalla niiden yli sitten kun olin tyytyväinen. Koska paperin alalaitaan ei jäänyt tarpeeksi tilaa kuvan viimeiselle osalle, päätin rakentaa sen tietokoneella palapelityyliin ensimmäistä osaa kopioimalla. Tämän vuoksi piirsin tarvittavat ilmeet - eli silmät ja suut - paperin tyhjään kohtaan hahmojen väliin, josta voisin sitten siirtää ne oikeille paikoilleen.

.
.

.

Pyyhin valmiista työstä lyijykynäjäljet pois ja valokuvasin sen avoimen ikkunan edessä suorassa auringonvalossa. Monesti mä piirrän yöllä ja olen kärsimätön odottamaan seuraavaan päivään, joten joudun kovalla työllä etsimään tasaisinta valon kohtaa asunnossani, ottamaan monta kuvaa ja miettimään miten paljon hämäryyttä voin kuvissa sietää tai jälkikäteen muokata pois. Tällä kertaa avoimesta ikkunasta lensi sisään ampiainen, joka kiersi läpi asunnon, maisteli hetken uunipeltiä ja poistui sitten samaa reittiä kuin tulikin. Se varmaan tuli siihen johtopäätökseen, ettei täällä ole ruokaa.

.
.

.

Oikeassa oli. Jääkaapin täytteenä mulla oli maidon ja ruokakerman lisäksi pelkästään leffaherkkujen jämät, paketti voita ja vanhaksi mennyt mansikkahillo. Näkyy, etten ole moneen päivään ollut kotona. Olisiko kauppareissun aika vai elääkö näillä vielä päivän?

MLL, Nuorten netti

.

Linkki: http://www.mll.fi/nuortennetti/

Selasin tätä Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämää sivustoa ja tulin siihen tulokseen, että sieltä löytyy hyvää ja asiallista tietoa monista nuorten elämää koskevista asioista, joten linkki on varmasti jakamisen arvoinen.

Nuorten netin tärkeintä antia on mahdollisuus ottaa Lasten ja nuorten puhelimen/netin kautta yhteyttä MLL:n kouluttamiin vapaaehtoistyöntekijöihin, siis aikuisiin, joiden kanssa voi luottamuksellisesti puhua mistä tahansa suuresta tai pienestä sydämellä olevasta asiasta. Palveluun soittaminen on täysin ilmaista eikä siitä näy merkintää puhelinlaskussa.

Mistä apua? -sivulle on mahtavasti koottu tietoja monista eri tahoista, joihin voi ja joskus täytyy olla yhteydessä vaikeissa elämäntilanteissa. Yksi kirjoituksista kertoo mitä voi tehdä, jos on huoli kaverista.

Oli pakko katsoa tuonne Seksuaalisuus -osastollekin, ja mielestäni siellä puhutaan hienosti siitä miten omaa seksuaalisuuttaan voi määritellä tai toisaalta olla määrittelemättä. Aiheeseen ei ymmärrettävästi syvennytä ihan niin laajasti kuin Setan tai Ranneliikkeen sivustoilla, mutta parasta luettavaa olivatkin nuorten itsensä aiheesta tekemät jutut ja keskustelupalstan kommentit:

JES!!! Lupa olemassaoloon myönnetty! ;)

Porno, mansikat ja suklaa!!! Pidän ajattelutavastasi! ^^

Se on kuin yö! (kuva)

.

.

Aladdin ja Eino ne yhteen soppii!

Helvettiin täältä! (kuva)

.

Seksinovellit joskus (kuva)

Harharetki (kuva)

Hetkeä myöhemmin...

Yläasteella, pukukopissa

Muistan yläasteajoilta toisen meidän rinnakkaisluokalla olleen pojan, jolla oli korvakoru ja joka poltti tupakkaa. Se oli eri kaveriporukoissa kuin mä, mutta meidän ja niiden luokan pojilla oli yhteiset liikunnan tunnit. Me ei paljoa juteltu, mutta joskus se vähän kuin ohimennen sanoi kuulleensa, että muutamat sen kaverit meidän koulusta olivat kiusanneet mua aiemmassa koulussa, koska olen homo. Korjasin, että ei mua siksi kiusattu. Ajattelin sen kuulleen haukkumista ja ottaneen ne kirjaimellisesti. Se ei kysellyt enempää. Vaikka mä pelästyin sitä puheenaihetta, jälkikäteen tuntui hyvältä, että sillä oli ehkä pitkäänkin ollut sellainen (oikea) käsitys musta ja että se oli puhuessaan käyttänyt homo-sanaa ihan tavallisesti, ei haukkumasanana.

Se oli hyvä liikunnassa, mutta välillä sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Kerran mä pakkailin kamojani päivän päätteeksi ja opettaja sekä avustaja juttelivat jotain omia juttujaan. Sitten opettaja kulki alasti huoneen poikki suihkuun ja mä jäin vahingossa - eh - tuijottamaan sen persettä. Kun se katosi kulman taakse, tajusin, että minä ja se rinnakkaisluokkalainen poika oltiin viimeiset oppilaat pukukopissa ja näin sen silmistä, että se oli pannut merkille mitä mä tein. Se ei sanonut mitään. Oikaisin nopeasti selkäni, joka oli yhä lievällä kaarella näkymien loppuun asti seuraamisesta, pakkasin ja lähdin. Vaikka olin vahingossa antanut sille pojalle aseet tehdä mun elämästäni todella vaikeaa, en seuraavina päivinä enkä koko loppuyläasteen aikana kuullut mitään puheita virheestäni. Hieno mies.

Homoseksi hämmentää... (kuva)

Yksi, kaksi... (kuva)