HETEROT OVAT TÄÄLLÄ (kuva)

Jatkoa ajatukselle: "Joskus minua puolustetaan väärin."

Eräässä Helsinki Pride -viikon keskustelutilaisuudessa yksi panelisteista nopeasti totesi, että eihän perusheteroita olekaan ja sitten - HUPS! - vaihdettiin puheenaihetta. Näillä sanoin oon asian kirjoittanut omiin tuota aikaa koskeviin muistiinpanoihini, mutta muistikuvani tuosta tilanteesta ovat, että tämä henkilö maalasi puheessaan mielikuvaa ihan tavallisesta heterosta ja sitten muutti sen satuolennoksi toteamalla, että jos sellaista yleensäkään on olemassa. Kukaan ei kritisoinut tätä "jokainen on vähän homo" -ajatusta ja ihmettelin, että niin sai tuossa kontekstissa sanoa.

On mahtavaa, että erilaisten identiteettien kirjo on Helsinki Pride -viikolla näyttävästi esillä. Ohjelma on laadittu kaikella kunnioituksella ja rakkaudella ja on siellä aidosti aikaa ja tilaa heteroillekin. Tärkeää ja asiallista puhetta on paljon. Mulle nyt nousi noita kesältä olevia lappuja ja piirroksia selatessa mieleen tällainen suomalaisessa keskustelukulttuurissa elävä korjattava asia, joten siihen haluan tarttua.

 

Ei ole totta, että kaikissa meissä asuu pieni queer. Jos se olisi totta, tämä maailma näyttäisi kovasti erilaiselta. Jos kaikilla ihmisillä olisi ytimessään pieni pala sitä mitä minulla on, mun tunteitani ja asemaani ymmärrettäisiin merkittävästi useammin. Maailma on kovasti cis-sukupuolisen heteron näköinen ja se näkyy mediassa ja asenteissa ja oletuksissa, koska se on tavallista. Se on se normaali.

Ajatus siitä, että heteroita ei olisi, muistuttaa aika paljon "taidat olla itsekin vähän homo" -argumenttia. Hokema elää ja siirtyy ihmiseltä toiselle osittain senkin vuoksi, että on tehty seksuaalista suuntautumista koskevia tutkimuksia, joissa on erilaisin tavoin mitattu biseksuaalisuutta ja todettu, että siihen viittaavat piirteet ovat melko yleisiä. Jälleen kerran: Mitä sitten? Biseksuaalit ovat olemassa. Ei se poista sitä faktaa, että heterot ovat olemassa.

Joskus minua puolustetaan väärin. Minua puolustetaan väärin silloin, kun se tehdään ihan tavallisten heterojen tunne-elämää ja identiteettiä vähätellen. Siksi sanon nyt omasta puolestani: Hei heterot. On kivaa, että olette olemassa.

En ylianalysoi (muka)

 

  

Ajatus oli kirjoittaa jotain "onpa kiva päivä tulossa" -juttua, mutta kaikki mun sivulauseet on epäileviä ja kyseenalaistavia. Oon saanut tarpeeksi tätäkin makua taas. Ihan oikeesti mulla on kiva päivä tulossa.

 

 

Piirsin yllä olevan kuvan yhtenä päivänä silmät kiinni vartin aikana eduskunnan täysistuntoa kuunnellen, koska se oli sellaista mitä mua huvitti tehdä. Oli rentouttavaa suttailla, mutta se ei avannut mitään patoja piirtämisen suhteen ja lopputulos on mitäänsanomaton. Ehkä pitäis piirtää... silmät auki?

Joku päivä näin bilehileen Facebook-päivityksen, jossa se juhli sitä, että on #perjantai ja #perjantaifiilis. Nauroin ääneen ja ajattelin, että olisinpa mäkin noin tyhjäpää.

Mietin liikaa.

 

En jaksa sitä, että joka aamu kun mä herään mun aivot lykkää mulle uuden palautekyselyn, jossa osa vastauksista on jo valmiiksi täytetty. En aio istua tässä miettimässä sitäkään asiaa.

Mietin liikaa.

Kaverit odottaa.

 

 

"Taidat olla itsekin homo..."

On hieno asia, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä puolustetaan.

Yhteiskunnan kehityksen kannalta on tärkeää, että jos joku arkielämässä tai nettikeskusteluissakin käyttää sanoja loukkaavasti tai väärin, toinen jaksaa pysäyttää tilanteen ja kärsivällisesti selittää, miten asia oikeasti on.

Muistan kun nuorena poikana luin uutisointia siitä, että Suomen lainsäädäntöön lisätään mahdollisuus parisuhteen rekisteröimiseen. Se oli iso juttu. Osa uutisten kommenteista oli törkeitä ja loukkaavia ja ne kouraisivat mua rinnasta. Arkielämässäni en kuullut kenenkään puhuvan mua koskevista asioista niin rumasti kuin mitä sain netistä lukea aikuisten kirjoittavan. Kritiikkiä oli paljon ja sitä saakin olla, mutta mukana oli myös haukkumista ja asiattomia vertauksia. Tuntui pahalta nähdä, että minusta ajatellaan noin. En ollut kertonut kenellekään pitäväni pojista.

Mun sydäntäni helli kun niiden viestien joukossa jotkut aidosti riemuitsivat muutoksesta ja toiset olivat jaksaneet korjata väärät käsitykset ja eritellä selvästi, millaisia ajatusvirheitä lakimuutoksen vastustajien perustelut sisälsivät. Vielä tänäkin päivänä on kiva huomata, että joskus julkisessa keskustelussa on jo sanottu kaikki, mitä itsellä olisi polttavista aiheista sanottavana: Ei lisättävää. Valittajat valittavat ja elämä jatkuu.

Joskus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä puolustetaan väärin.

Kerron kohta, mikä on väärin. Ensin tahdon sanoa, että jokaisella ihmisellä on oikeus tunteisiinsa syrjivän puheen edessä. Saa olla välittämättä, jos ei kolahda. Saa hymähtää. Saa nauraa. Saa suuttua. Saa loukkaantua, jos sattuu. Saa tuntea itsensä avaruusolioksi, joka puhuu kieltä, jota kukaan muu ei ymmärrä. Monesti musta tuntuu siltä.

"Taidat olla itsekin homo..." on hokema, jota heitellen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä riennetään joskus auttamaan, ja se on väärin. On aika tiedostaa tämä virhe ja tappaa se pois.

Miksi tämä hokema elää?

Joskus viitataan Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan seksuaalivähemmistöihin vihamielisesti suhtautuvat ihmiset mittareiden mukaan kiihottuivat kun heille näytettiin homopornoa, mutta kielsivät kiihottumisen. Tämä tulos ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Se voi pitää yksilötasolla paikkansa tai se ei pidä yksilötasolla paikkaansa: Mitä sitten?

MITÄ SITTEN?

Suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa ja kielessä syvällä oleva syrjintä on merkittävästi pahasti sanovan ihmisen housuissa mahdollisesti tapahtuvaa värinää laajempi ilmiö ja jos siihen halutaan todella puuttua, on päästävä eteenpäin vuoden ysikuus jenkkitutkimuksesta ja sen pohtimisesta, minkälaisesta pornosta vastapuolen edustaja kiihottuu!

Tunteiden ollessa pelissä hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat sanoa asioita harkitsemattomasti. Jotkut - erityisesti suuttuessaan - käyttävät räikeämpää kieltä kuin toiset ja tykkäävät kun pääsevät viskomaan omia oletuksiaan toisista ihmisistä. Oletan, että julkisen keskustelun tarkoituksena ei ole roiskia omia impulsseja pitkin seiniä, vaan käydä järkevää dialogia tärkeistä asioista.

Homous ei ole paha asia.

Jos ihminen on aidosti sitä mieltä, että ei ole olemassa mitään seksuaalisten suuntautumisten hierarkiaa, miksi hän käyttäisikään homo-sanaa kuin sen heittelyllä voisi halventaa toista? Ei ole heikkoutta olla homo eikä ole heikkoutta olla epävarma omasta seksuaalisuudestaan. Jos tiedät, mitä olet, onneksi olkoon. Sitten olet semmoinen. Elämä ei ole mikään kilpailu siitä, kenellä on paras tai eniten oikea identiteetti tai kuka keksii itselleen kunniaa tekevät määritelmät ensin. On valtavasti ihmisiä, jotka ovat uteliaita tai kyseenalaistavia ja niitä, jotka eivät määrittele omaa seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään millään tavalla. On valtavasti ihmisiä, joiden identiteetti on liukuva läpi elämän. Se on hieno asia.

On tosi kiva juttu, jos joku miettii, että millainen hän on. Se tarkoittaa, että ihminen katsoo itseensä ja kuuntelee omia tunteitaan.

Tienviittoja, edes (kuva)

 

 
 

 

Herätys! (kuva)

 

 

 

Ok, oikeasti...

Fakta on se, että mun oikeassa elämässä kohtaamani asiat ovat välillä liian lähellä mun sydäntäni, jotta voisin kertoa niistä internetissä. Blogi täyttää kohta neljä vuotta ja yhä mulla on vaikeuksia sen kanssa, että haluan kirjoittaa aidosti, mutta anonyymisti. En juurikaan tahdo, että mut voi juttujeni perusteella joku tuttu tunnistaa. En ainakaan tahdo kirjoittaa läheisteni ongelmista kovin tarkasti, vaikka ajattelisinkin niitä asioita paljon.

Sanotaan nyt vaan, että melkein jokaisella mun läheisimmällä ihmiselläni on nyt jokin jumalaton ongelma tai kriisi meneillään ja siinä ei välillä jää hirveästi muuta roolia kuin kuuntelu ja tukeminen, vaikka ei mulla itelläkään ole aina asiat ihan järjettömän hyvin ja hirveästi jäljellä voimavaroja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ei siis aina ole, mutta onneksi nyt taas on.

Mä haluan oppia ymmärtämään itseäni paremmin ja mielestäni oon siinä onnistunutkin tänä vuonna melko hyvin. Mielessäni hellin niitä hetkiä kun joku pieni suloinen tilanne tai herttainen ihminen on tehnyt mulle hyvän olon. On hieno ymmärtää, kuka sai mut maasta taivaisiin ja miten. Oon ollut aika stressaantunut ja se on näkynyt vähän kaikessa. Mulla on omia ja muiden ihmisten murheita aikalailla nyt ajatuskierrossa ja niistä olis kiva vapautua enemmän, mutta en halua vuodattaa asioita toisten niskaan.

Alan toistaa itseäni. On ollut kiva huomata, että aina ei tarvitse edes vuodattaa mustaa aivomönjää toisten ihmisten päälle, jotta ajatukset kirkastuvat. Voi olla vaan ja nauttia yhteisestä ajasta ja koskea ja jutella ihan muita asioita. Näen mun miestä huomenna taas. Ja kun me nähdään niin me pussataan: Smack!

Mun elämässäni on tosi hienoja ihmisiä, joille kaikille koitan löytää aikaa. Välillä tasapainon saavuttaminen on vaikeaa. Sit kun nautin myös yksinolosta ja tarvitsen sitä paljon niin monesti oon todella väsynyt. Sanoinko jo, että oon väsynyt? Ai sanoin? Monta kertaa? Sori. Toivottavasti se ei oo rasittavaa. Oon erittäin väsynyt: Zzz. Mutta myös innoissani: Hip hip hurraa!

Huomenna saan nukkua pitkään. Se on ihanaa.

52 kysymystä ja vastausta (kuva)

 

Ostin joskus kirpparilta Tampereen Paperikonttori Oy:n painamat kortit "52 hauskaa kuvallista kysymystä ja vekkulia vastausta", mutta ikinä niillä ei olla pelattu eikä tehty yhtään mitään. En ole edes nähnyt kaikkia kortteja. Koska on tänään vähän kiirepäivä eikä pakon edessä piirtäminen luista, vastaan nyt korttien kysymyksiin. Nostan kuusi korttia ja katsotaan sitten mitä ajattelen:

...

Tai hetki. Mulla on vasta eka kortti, mutta rupesin miettimään, että koska "ensin kysymys ja sitten vastaus" on tylsä tapa kirjoittaa tekstiä, vastaan kysymyksiin kertomuksen muodossa, tai siis, kokonaisin lausein.

Okei.

Näen vihreitä ja punaisia pilkkuja kun katson vihreitä ja punaisia pilkkuja. En luule olevani viisaampi kuin tietosanakirja, vaan tiedän olevani viisaampi kuin mikä tahansa tuntemani kirja, koska yhdelläkään kohtaamallani kirjalla ei ole ollut havaittavissa olevaa aivotoimintaa - tai edes aivoja, joista se toiminta puuttuisi. Minulla on aivotoimintaa, mutta se ei aina näy ulospäin. Laiskottelu on minusta mukavaa, mutta se on eri asia kuin kykenemättömyys asioiden tekemiseen. Jaksamattomuus ei ole mukavaa, mutta monesti minusta on kivaa ottaa rennosti ja olla vapaa kaikista vaatimuksista. En usko joulupukkiin ja vaikka uskoisinkin niin mitä sitten jos saa kerran vuodessa risuja. Porkkanat ovat hyviä salaatiksi raastettuina ananaspalojen kanssa tai paloiksi leikattuna dippikastikkeen kanssa. En pidä kyykkyhyppelystä ja kuka vittu sellaista tekisi.

Siinäpä se. Ei ihan toiminut. Entä jos otan kolme vastausta ja kirjoitan niistä sitten mitä mieleen tulee? Eiku hei, tää on Tarot-ennustus: Nykyisyys, menneisyys ja tuleva:

Nykyisyys: Siihen tunnen olevani täysin kykenemätön.

:D AUTS

Menneisyys: Jos kieltäisin, niin valehtelisin.

Okei.

Tuleva: Varmasti, elleivät naapurit huomaa.

Joo ei mitään järkeä.

Sain mä yhden syyn hymähtää tosta Nykyisyys-kortista. En mä tiedä. Mitä näillä vielä tekis? 

Yksi vastaus kuvaa sitä millainen olen sängyssä:
Melkein aina.

No joo. Totta, nykyisin. Sängyssä melkein aina.

On tällä sitten jotain ennustavaa voimaa tällä pakalla.

Entä mun poikaystävä? Kerro siitä jotain: En, vaikka siitä puhutaankin.
Okei, ei sitten.

Ja sen jälkeen meidän suhteen tulevaisuudesta: Vain jos olen saanut jälki-istuntoa.

Selvä se. Olet jälki-istunnossa, koska tän pelin jälkeen en enää koske näihin kortteihin pitkään aikaan.

Mikä on meidän suhteen tulevaisuus? Vain miesseurassa.

Hyvä. :)

Jokerikortti (kuva)

 

 
 

Totaalinen väsymys (kuva)

 

 

Sosiaalinen väsymys (kuva)

 

Jeesuksen toinen tuleminen (kuva)

 

 

Jeesuslapsi syntyi uudelleen kylmään ja kaukaiseen Suomeen vuonna 2016 kun tajusi, että oli edellisellä vierailullaan jättänyt ihmisten kohtelusta varsin puutteelliset ohjeet. Jeesusvauva vastasi suomalaisille siihen, saako pappi liittää avioparit yhteen sukupuolesta riippumatta ja käyttää heidän onnellisuutensa puolesta pitämissään juhlapuheissaan sellaisia sanoja kuin "siunaaminen" ja "vihkiminen" vai onko se vain "rukoilua" ja "tsemppaamista". Vauva antoi myös ohjeistuksen siitä, onko valtiolla oikeus määrätä sukupuoltaan korjaavan henkilön sterilisaatiosta.

Mini-Jeesusta ei uskottu ja hänet ristiinnaulittiin, koska perinteet ja niistä kiinni pitäminen ovat aina hyvä asia.

 

Pojista pitävä poika (kuva)

 

 

 

 

 

Homoseksi hämmentää... (kuva)

 

Monesti mulle tulee mieleen, että jos mä oikeasti joskus jostain syystä ennalta-arvaamatta kuolen, jää mun sukulaisten tehtäväksi siivota kaikki sarjakuvat ja seksilelut.

 

Outstanding! (kuva)

 

 

Queer (kuva)

 

 
 

Syksy

 

 

1. Kirjoitan, koska en halua sen faktan unohtuvan, että olen ihminen.

2. Kirjoitan, koska tahdon itsekin tietää, mitä tällä hetkellä tunnen ja ajattelen.

3. Kirjoitan, koska en ole kirjoittanut pitkään aikaan.

4. Kirjoitan, koska haluan sen tuntuvan luontevalta ja kevyeltä taas.

5. Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista ja tahdon vuorovaikuttaa.

Mun oli kovasti mun miestä ikävä ja sit se laittoi viestiä. Oon hiljalleen tykästynyt höpöttämään sille söpöjä juttuja ja lähettämään sydämiä. En mä tiedä yhtään, mihin suuntaan tämä juttu etenee ja kuinka paljon mun ajatukset tulevat matkan varrella muuttumaan, mutta oon iloinen siitä, mitä meillä on. Mä oon saattanut pikkuhiljaa vähän rakastua siihen ihmiseen.

Mulla on yhä epävarmuuksia ja kaikenlaisia periaatteita ja sääntöjä. Mietin kovasti, että joskus tämä loppuu. Mä olen meistä varmasti se, joka pitää suurempaa tunne-etäisyyttä. Se huomioi mut kauniisti puheissaan ja puuhastelussaan ja monesti se sanoo tai tekee jotain tosi oikein ja mä oon ihan helvetin iloinen. Se kohtelee mua hienosti. On se hyvä käsittelee, ainakin. Mä pidän siitä kovasti. Se pitää musta.

Oon ollut monella tavalla rohkea, jotta oon päätynyt tähän.

Bizarre (kuva)

 

 
 

Oon jostain muualta (kuva)