.
.
.
Homoksi kasvamisesta -blogi
täyttää tänään kaksi vuotta!
Sattumalta mulla oli isänpäivänä päälläni t-paita, jonka The Trevor Project -keräykseen osallistumisesta sain ja yhtäläillä sattumalta ruokapöydässä nousi illan päätteeksi keskustelua uskonnosta sekä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöjen kohtelusta ja laillisista oikeuksista Suomessa. Siellä ei oikeastaan noussut esille mitään uutta. Siinäpä meuhkosivat. Koska tiedän paljon perheenjäsenteni ajattelutavasta, uskonnollisista näkemyksistä ja nykyisestä lainsäädännöstä, oli kiva äänenpainojen noustessa voida selventää mitä eri osapuolet tarkoittivat ja toisaalta kysyä, että ethän kuitenkaan tätä tai tuota asiaa tarkoita kun muotoilet sanottavasi noin.
Oon kuluneen vuoden aikana seurannut Tahdon 2014-kampanjan etenemistä ja loppusuora lähestyy. Eduskunta äänestää piankin siitä pääseekö lakialoite taas yhden pykälän eteenpäin tällä hallituskaudella. Eletään siis jänniä aikoja, tai mua ainakin jännittää. Oon osallistunut keskusteluun translaista ja todella toivon, että siinäkin asiassa otettaisiin taas kauan kaivattuja kehitysaskelia. Blogissa vastailin ensimmäistä kertaa lukijakysymyksiin ja kysymyksiin sellaisistakin aiheista, joista ei homoilta muka saisi udella. Vieläkään en hirveästi harrasta noita menneiden aikojen muisteluja, mutta joskus lukion ja yläasteen tapahtumien kertaileminen näkyi täällä asti.
Kyllä mä jotain teinkin. Kävin ensimmäistä kertaa gay-sauna Voguessa sekä Tampereen Mixei-baarissa ja olin viikon homoilulomalla Helsingissä Pride-viikon aikaan. Myös kulkueesta sain taas paljon hyviä muistoja, jotka lämmittävät mieltä kivasti näin ensilumen laskeutuessa. Kyllä mä jo odotan joulua ja kesää. Kuvia päivitin vuoden aikana usein, erityisesti joulu- ja kesäkuussa kuten ennenkin ja nyt tein uuden kokeilun eli päivitysaikataulun niihin liittyen. Aikataulu on voimassa tämän vuoden loppuun asti: Säännöllisen kuvapäivityksen isken blogiin aina maanantaisin, joulukuussa joka päivä.
Toisinaan mä koen rankkaa tai mietoa yksinäisyyttä ja rakkaudenkaipuuta ja on mulla muutkin ongelmani, mutta tällä hetkellä ne ei rasita mua lainkaan. Alkuvuonna olin mieli maassa enkä tiennyt mihin suuntaan etenisin, mutta nyt en oo pitkään aikaan kokenut, että yksin oleminen tai seurustelemattomuus määrittelisi mun elämistäni ja olemistani oikeastaan yhtään. Aivan sama. Aika hienoo elämää oon saanut elää, monta uutta kokemusta hankkia ja oon voinut rakentaa ja ylläpitää suhteita mahtaviin ihmisiin, jotka ovat mulle valtavan tärkeitä.
Kiitos sulle blogin seuraamisesta tai tervetuloa, jos olet täällä ensimmäistä kertaa. Ota lettua.
Aiheeseen liittyvät: Blogin alku, BLOGI 1V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti