PARASTA VANHEMMUUTTA

Hyvää päivää! Tarkastellaan yhtä asiaa:

"Hyvässä vanhemmuudessa sukupuolen rooli on vähäinen" -nimisessä mielipidekirjoituksessa ollaan taas ylpeitä tutkimustuloksista, joiden mukaan samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien perheissä varttuneet lapset eivät eroa toisistaan psyykkiseltä hyvinvoinniltaan, älylliseltä kehitykseltään, sukupuoli-identiteetiltään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan.

Mutta! Mutta!

Pieksämäkiläinen Terhi Wallin ajattelee toisin! Hänestä on hyvä, jos tulokset pitävät paikkansa, mutta silti hän arvelee (ei tiedä), että eiköhän ole olemassa myös tutkimuksia, joissa tulokset puoltavat sekä äidin että isän läsnäolon merkitystä lapsen kehitykselle. Terhin mukaan isän tehtävä on olla turvallinen ja läsnä sekä antaa lapselle miehen malli, äidin taas olla turvallinen ja läsnä sekä antaa lapselle naisen malli: "Se on lapsen paras."

Nyt Terhi heittää pallon lukijalle ja esittääkin kysymyksen mielipiteensä tueksi! "Miten muuten voidaan selittää kaikki ne aikuiset, jotka vielä vanhoina itkevät oman isän tai äidin rakkauden puutetta omassa elämässään?" Niin! Mites minä sateenkaarilippua heilutteleva hinttipoika sitten sen ilmiön selitän, että jotkut vanhemmat eivät ole lapsiaan rakastaneet ja että se tuntuu pahalta?

Mitä vittua. Tottakai se tuntuu pahalta!

Välillä mä toivoisin, että olisi olemassa vakuuttava tutkimustulos, jossa 80%:n homojen lapsista todettaisiin kasvavan keskivertokansalaisiksi ja loppujen tulevan rajusti koulukiusatuiksi tai ääri-islamilaisiksi terroristeiksi. Siinä tapauksessa voitaisiin todeta, että pääosin vain yhtä sukupuolta olevia vanhempia sisältävät perheyksiköt suoriutuvat hommastaan yhtä keskiverrosti kuin kaikki muutkin, mutta loput 20% tarvitsevat kasvatustyössään tavallista suurempaa yhteiskunnan tukea! Jos homojen lapset eivät pärjäisi, sitten niitä - tietysti - autettaisiin!

Mutta! Koska homojen lapset pärjäävät keskimäärin ihan yhtä hyvin kuin kaikkien muidenkin lapset, meidän ei edes tarvitse kehittää mitään uusia tukijärjestelmiä, ehkä vain ottaa aiempaa paremmin huomioon erilaiset perhemuodot sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus jo olemassa olevissa järjestelmissä. Siitä ei ole kenellekään mitään haittaa.

Nyt mä palaan myös Mika Niikon vanhemmuuskäsitykseen: En tajua, miksi Niikko tai nyt tää Terhi pitävät helvetin tärkeänä korostaa PARASTA VANHEMMUUTTA kun Niikon oma yksinhuoltajuus, terve järki ja monien täällä pohjalla käyneiden nuorten elämäntarinat osoittavat, että lapselle riittää yksikin turvallinen aikuinen! Lapsen kannalta oleellista on riittävän hyvä vanhemmuus ja sitä on olemassa yhtä monenlaisissa paketeissa kuin suomalaisia perheitäkin. Mä haluaisin vittu nähdä sellaisen perheen, joka esittelee itsensä sanoen "Minä olen mies ja hän on nainen: Tämä on parasta vanhemmuutta." Ehkäpä hyvä ja turvallinen koti syntyy ennemmin viidenkymmenen hitosti tärkeämmän seikan yhteisvaikutuksesta kuin heteronormatiivisista sukupuolirooleista!