Kettu (uni)

Mainitsin taannoin Sexuality Update -päivityksessä olevani sillä tavalla onnekas, että olen koko ikäni nähnyt eloisia unia ja monesti myös muistan ne jälkikäteen. Tämä on ennätyksellisen syvä ja erikoinen uni, jonka näin kahdestoista kuudetta vuonna 2012 ja jonka kirjoitin heti herättyäni ylös. Tää on ihan naurettavan pitkä pätkä, jonka tänään löysin selatessani tiedostoja. En yleensä pidä ihmisten puhdasta tajunnanvirtaa hirveän mielenkiintoisena keskustelun aiheena, mutta tässä oli monta yllättävää ja satumaista kohtaa.

Kettu on metsässä. Sen huomaavat tyttö ja poika, jotka tulevat sen lähelle. Kettu haluaisi pakoon, mutta ei pääse, joten se seuraa arasti tilannetta. Tyttö ja poika alkavat jutella toisilleen. Ne sanovat jotain mielenkiintoista, mihin kettu sanoo oman mielipiteensä. Lapset yllättyvät. Sitten ne haluavat ottaa ketun kiinni. Se oli puhunut ihan vahingossa.

Kettu kävelee hetken, koska kävely on vähemmän epäilyttävää. Kävely ei auta. Vieläkin sitä jahdataan. Sen on pakko juosta. Kahakassa siltä irtoaa nenä. Metsän ketut juoksevat karkuun ja kiipeävät puuhun piiloon. Muutamat puun ohuista yläoksista räsähtelevät poikki niiden painosta. Se ei haittaa, koska napsahduksen kohdalla ne vain siirtyvät pikkuisen alemmalle oksalle. Ne ovat nyt turvassa ainakin vähän aikaa, mutta kohta niitä jahdataan.

Ketut puhuvat puussa. Ne tuntevat olevansa upeita ja voimakkaita. Latvan kärki on enää kapea keppi. Ketut rikkoivat sen. Ketut päättävät rikkoa koko maailman. Yhdeltä niistä puuttuu nenä, joten ne kaikki irroittavat nenänsä. Ketut järjestävät panttivankitilanteen, jossa ne uhkaavat monen ihmisen henkeä. Ihmiset ymmärtävät pysyä loitolla, mutta niitä tulee koko ajan enemmän. Neuvottelut eivät etene. Esiin kaartaa kone.

Maatalouskoneenkäyttäjä aikoo jyrätä ketut. Se huutaa ajaneensa sellaisten yli monta kertaa aiemminkin. Kettu hyppii koneen ohjaamoon. Se irroittaa miehen hengityskoneesta ja uhkaa tappaa miehen ellei hänen vaatimuksiinsa suostuta. Väkijoukkoa alkaa kerääntyä koneen ohjaamoon, joka on huoneen kokoinen. Maassa on erivärisiä merkkejä. Se komentaa kaikki perääntymään valkoisten viivojen taakse. Sen käskyä totellaan. Sen tekisi mieli käskeä joukkoa siirtymään vielä kauemmas, mutta se ei halua vaikuttaa tyhmältä. Joku ihmisistä kommentoikin, että he ovat vielä aika lähellä. 

Kettu testaa onko sairasvuoteella makaava sinertäväsuoninen mies vielä hengissä. On. Kettu kysyy huutaen miksi sen vaatimuksiin ei ole suostuttu ja uhkaa pudottaa miehen ohjaamosta. Pian melkein kaikki ihmiset lähtevät kävellen rannalta pois. Kettu ei ymmärrä miksi, mutta koska se ei ole pitkään aikaan hallinnut tilannetta, siitä tuntuu että nyt on hyvä aika livahtaa karkuun. Se koskee miehen rintaa ja kuiskaa miehelle: ”Olet vapaa.” Kettu säikähtää kun miehen silmät rävähtävät auki ja se alkaa jahdata kettua.

Kettu aikoo ensin juosta metsään, minne kaikki sen kaveritkin suuntasivat. Se ei kuitenkaan halua paljastaa takaa-ajajilleen missä suunnassa asuu. Metsästä näkee jo nyt, että siellä on paljon vihaisia ihmisiä etsimässä heitä. Kettu suuntaa vedelle. Se aikoo kiertää vaikka koko saaren ja etsiä sen jälkeen ystävänsä kaikessa hiljaisuudessa. Maatalouskoneenkäyttäjä yrittää saada ketun kiinni vaikka kuolisi, mutta jää jälkeen. Miehen talo on palanut eikä hänellä ole enää mitään.

Kettu löytää rannalta sopivan paikan nukkua. Se on piilossa avonaisessa luolassa olevien valkoisten osien takana. Kettu nukkuu, mutta herää kun paikalle kahlaa kaksi poikaa, joista toisella on pesäpallomaila kädessään. Ne paukuttavat roskia etsien häntä. Kettu juoksee karkuun.

Meren rannalla asuva äiti antaa 13-vuotiaalle pojalleen syntymäpäivälahjaksi marsun, vaikka poika on jo niin vanha ettei sitä kiinnosta marsut. Marsu kertoo pojalle kuinka tämän pitäisi osata jo pitää hauskaa ihan itsekseenkin ja lähtee talosta pois.

Kettu ottaa kaulassaan vilkkuvan valon pois, koska se herättää liikaa ihmisten huomiota nykyään. Ne muistavat sen. Ilman valoa kettu pääsee takaisin kylään kohtaamatta yhtään ihmistä.

Metsien reunalla istui huonoja oloja.  Olot olivat aiemmin olleet hyviä, mutta nyt hyviä oloja oli paljon vähemmän. Ne olivat pieniä suurinaamaisia otuksia, joilla oli pienet jalkapöydät leuassa kiinni ja niiden laihat kädet roikkuivat niiden päiden sivuilla. Hyvillä oloilla oli leveä ja mistään mitään ymmärtämätön virne, huonot olot olivat tummempia ja myrtsimmän näköisiä. Kaikki oli mustaa. Kuolleet puut, kasvit ja ilma.

Tässä kohtaa kettu on ihminen.

Ihminen luki tapahtunutta käärön muotoon kirjoitetusta kirjasta. Tarina kertoi hänestä. Käärön puolivälissä oli sidos, joka yhdisti sen puoliskot. Tekstiä oltiin tähän asti luettu ylhäältä alas. Ihminen mietti kuinka sitä sidoksen jälkeen kuuluu jatkaa. Vaikka hän ei olisi halunnut, hän luki vahingossa kirjan lopun. Silmät osuivat viimeisen lyhyen kappaleen otsikkoon: ”Sitten hän tappoi itsensä”.

Hän rullasi käärön kokonaan auki. Kirja ei jatkunut samasta kohdasta edes siitä missä koko käärö päättyi. Välistä puuttui noin 10-20 sivun edestä tapahtumia. Siellä kettu keskusteli tuntemattoman ihmisen kanssa. Kirjan puolivälistä hän löysi ihmisen jonka tunsi. Hän kysyi mitä oli tapahtunut ja miten hänen pitäisi jatkaa, mutta ei saanut muita neuvoja kuin yrittää itse.

Selaillessaan kirjaa ihminen oli velhon opissa ja löysi rakkauden. Naisen, joka käveli hänen kanssaan rantakivillä. Miehen kädessä oli ruskea palikkamainen kivi, jonka reunoilla kulki viiruja. Mies selitti naiselle kuinka paljon häntä rakastaa ja kuinka tärkeä kivi hänelle on. Nainen sanoi miehelle, ettei kivi ole hän. Mies selitti naiselle kiven muistuttavan häntä rakkaudestaan.

Jotain putoaa mereen. Pingviinit lähtevät sen perään. Ihminen hyppää veteen saadakseen sen takaisin, mutta ymmärtää pian olevansa pulassa. Pingviineitä on liikaa. Vain muutama pisimmälle ehtinyt riittää päihittämään hänet. Ihminen lähtee uimaan kohti veden pintaa. Pingviinit alkavat tarttua häneen. Hän pääsee pinnalle ja roikkuu nyt kaikin voimin rantatalon kaiteessa. Digitaalinen selässä roikkuvien pingviinien määrän mittari näytti punaista lukemaa: 1400.

Ihminen luettelee faktoja. Kaikki faktat ovat oikein. Jokaisen oikean faktan kohdalla osa pingviineistä irroittaa otteensa. Lopulta luku on pudonnut muutamalla kymmenellä. Pingviinit ovat nuoria. Ihminen julistaa, että nuoret ovat nykyään poliittisesti aktiivisia. Lukema putoaa taas, vaikka eturivissä olevan vaaleahiuksisen tytön mielestä näin ei ole. ”Kuinka moni teistä on käynyt äänestämässä?” Ensin ilmaan nousee muutama käsi, sitten ihminen toistaa kysymyksen. Lähes kaikki kädet nousevat ilmaan. Ihminen ei enää tunne painetta selässään. Rantatalolla on tyttö, joka kertoo väkijoukolle tyttöystävänsä vaihtaneen sukupuoltaan ja toteaa tämän olevan nyt mies. Ihminen taputtaa ja kaikki muutkin taputtavat.

Tässä kohtaa ihminen on pingviini. Pingviini lähtee. Se valuu hitaasti selällään leijuen ulos ihmisten täyttämästä rakennuksesta ja laulaa samalla ”ain’t no sunshine when she’s gone”. Se katselee kohti kattoa ja ihmisten kasvoja. Osan ihmisistä hän on aiemmin tavannut. Vartijoita on kaksi. Ne ovat Y-kroppaisia ja niillä on keihäät. Toinen vartijoista huomaa jonkin olevan pielessä ja lähtee heti jahtaamaan pingviiniä, joka leijuu ulos päästyään todella nopeasti. Vartija tekee suuria hyppyjä ilmassa ja iskee keihäänsä maahan jokaisella alastulolla niin lähelle pingviiniä, että tämä ehtii vain juuri ja juuri väistää. Pingviini pääsee karkuun.

Palatessaan kyläänsä pingviini on ihminen. Se näkee yhden vanhoista ystävistään suurena hämähäkkinä ja sille tulee surullinen olo tämän puolesta. Joku sen vanhoista eläinystävistä on nykyään urheilussa menestyvä ihminen. Sen ympärille kokoontuu ryhmä eläimiä ja se ajattelee ensin muuttaa ne ihmisiksi, mutta käyttää sitten taikaansa antaakseen niiden päättää haluavatko olla ihmisiä vai eläimiä.