Hmm. Mulla ei ollut helppo päivä tänään. En mä osaa nukkuakaan tän keskeneräisen tunteen kanssa, joten koitan kirjoittaa sen ulos systeemistäni ja katsella huomenna sitten maailmaa uudestaan: Joskus mä vihaan omaa pakkomielteistä päätäni ja sitä miten jaksan vuosia käyttää aikaa ja energiaa ikävöiden sellaisia ihmisiä, joita en voi saada.
Olis hienoo mennä eteenpäin. Mä en halua tätä enää ja odotan innolla sitä aamua kun jokainen haikeen vaikee rakkauslaulu ei enää syökse mua miettimään menneitä tavalla, joka katkaisee kaikki mun ajatukset niin, että joudun ravistelemaan siitä itseni irti. Oksettaa kaivata jatkuvasti yhtä ja samaa ihmistä. On myös melko todennäköistä, että tietämättäni mä olen jollekin toiselle se "You", jota se miettii kun ne biisit soi. Sori.
Siinä on välillä jotain hienoa ja erityistä, että on ihmisiä, joita rakastaa ja kaipaa. Mulla on hyviä muistoja, mutta jos sukellan niihin heti kun herään, pitkin päivää ja vielä yöllä kun yritän saada unta, se on vain iso taakka. Mä varasin tänään hotellihuoneen Helsingistä koko Pride-viikoksi, vaikka se on vitun kallista. Tämmöisen tunnepaskamyrskyn jälkeen oon ansainnut jotain, mitä odottaa.
On muuten hemmetin perseestä tuo että kukaan ei oikeasti uskalla tunnustaa tunteitaan kennellekään :D Aina kaikki rypee siinä "tykkääköhän seki musta?" -kysymyksessä. Tee seuraavaksi postaus siittä sun mielessä pyörivästä tyypistä :)
VastaaPoistaTää on ennemmin tämmönen "se on hetero" -juttu taas. :)
Poista