Huomasin tänään, että kaikilla muilla samassa pöydässä istuvilla oli sormus vasemman käden nimettömässä. Olin kateellinen kun ajattelin, että niillä kaikilla on kotona joku rakas odottamassa. Olin vihainen koska vaikka mulla olisi joku kotona odottamassa, mä en voisi mennä sen kanssa naimisiin. Mua ärsytti itsessäni se, että muiden onni sai mut kateelliseksi ja vihaiseksi. Lopulta mä olin vihainen itselleni.
torstai 21. marraskuuta 2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Sulla on vielä aikaa! (kuva)
Tänään Homoksi kasvamisesta -blogi on ollut olemassa tasan vuoden!
Yhä mulla on sama yksinäisyyden tunne ja muutoksen kaipuu kuin ensimmäisessä kirjoituksessa,
mutta tämän vuoden aikana oon sentään tehnyt asialle jotain - tai aika
paljonkin. En mä olisi osannut etukäteen arvata kuinka iso vuosi tästä
muodostuisi maailmalla ja mun elämässäni.
Tahdon 2013 -kampanja lähti ryminällä
käyntiin! Nyt kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista ei
voi enää allekirjoittaa, vaan se on luovutettu eteenpäin käsiteltäväksi.
Mä niin toivon, että kansalaisaloite menee läpi eikä kova työ pääty
pettymykseen ja taas vuosien ja vuosien odotteluun. Vaikka tilastot
lupaavat hyvää asian etenemisestä, tarina ei oo ohi ennen kuin se on
laki! Suomen tilannetta seuratessani oon repinyt iloa siitä, miten asia
on edistynyt Amerikassa, Britanniassa ja Ranskassa.
Tämän vuoden parhaita kokemuksia olivat kesän Helsinki- ja Pori Pride. Viisi vuotta oon Helsingissä käynyt. Aika pitkä matka mulla on takana "Homoksi kasvamisesta" -teeman kanssa, vaikka oonkin vasta 24-vuotias. Toisinaan oon blogissa palannut muistelemaan menneitä tapahtumia, kuten yläasteen tunnelmia ja sitä, millainen kokemus omalla kohdallani oli vanhemmille kertominen. Lapsuus- ja nuoruusajan muistelua voisin harrastaa useamminkin.
Mun alkutilanteeni oli sellainen, että halusin kovasti rikkoa omia sosiaalisia ympyröitäni. Yhä
mä tahdon samanlaisia asioita elämältäni kuin silloin. Mä olen etsinyt
seuraa jaksamiseni mukaan, vaikka useimmiten tuntuu, että se vain vie
voimia eikä palkitse koskaan. Oon yhä vitun kyllästynyt olemaan yksin.
Aluksi mä luulin, että internet olisi "helppo" tapa etsiä muutosta,
hankkia uusia kokemuksia ja tavata miehistä kiinnostuneita miehiä.
Kuvittelin, että ainoa ongelma on mun omassa uskalluksessani tarttua
tilaisuuteen. Ei - todellakaan - ole. Kaikesta huolimatta oon kasvanut tässäkin asiassa ja ylpeä siitä, että olen yrittänyt.
Kuvat tulevat yhä olemaan pysyvä osa blogia. Kesä- ja heinäkuun
vaihteessa pidin ilman sen kummempia ilmoituksia tai juhlapuheita
luovan pyrähdyksen, jolloin päivitin erityisen paljon kuvia ja
valokuvia. Nyt voin etukäteen kertoa, että joulukuussa sama tyyli jatkuu
ja päivitän blogia joka päivä. Vuodenvaihteessa kirjoitan
tulevaisuuteen suuntaavan postauksen, jossa teen uuden rakkauselämäni
piristämistä koskevan sotasuunnitelman. Tarkoitus on selvittää tulevia tapahtumia eri paikkakunnilla ja päättää annanko internetille uuden mahdollisuuden.
Mun tekstieni seuraaminen onnistuu lukijaksi ryhtymällä tai muuten vaan kurkkimalla blogia tasaisin välein. Lisäksi ainakin Bloglovin & Blogilista näyttävät kätevästi uusimmat päivitykset. Anonyymisti kommentoiminen tulee olemaan aina vaihtoehto ja vaikka se olisi teknisesti mahdollista, en tule koskaan laittamaan sivupalkkiin näkyville julkista listaa lukijoista. Kiitos kaikista kommenteista. On ollut hienoa lukea teidän ajatuksia & blogeja.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Kids React to Gay Marriage (YouTube)
Tää video piristi mun päivääni, joten halusin jakaa sen teille. Oon seurannut TheFineBros'n Kids React -sarjaa jo pitkään, joten tiesin etukäteen näiden kaikkien olevan upeita lapsia, mutta...
:)
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
torstai 31. lokakuuta 2013
maanantai 28. lokakuuta 2013
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
perjantai 11. lokakuuta 2013
Mistä mä alotan?
Muhun otti netissä yhteyttä muutaman vuoden vanhempi mies, joka kertoi pitkään haaveilleensa juuri tällaisesta tyypistä. Se ylisti mua. Mä kattelin sen kuvia ja kerroinkin sille suoraan, että se on komee. Se jutteli kiinnostavasti mitä kaikkea olis kiva tehdä ja ehdotti, että mä tulisin kylään. Vastasin, että vaikka sillä onkin kivat jutut niin musta olisi aika työlästä matkustaa perseen perässä toiselle puolelle Suomea. Himoissaankin se ymmärsi mun realismia ja mietti voivansa matkustaa joskus tänne. Mä en pariin viikkoon voinut muutenkaan lähteä yhtään minnekään, joten jätin asian hautumaan.
Muutaman viikon kuluttua me viestiteltiin taas ja mä kattelin sen kuvia miettien niitä juttuja. Se antoi puhelinnumeronsa ja mä soitin sille. Ihan sama. Ei se saa musta irti mitään jos mä en halua. Mä oon vaan tuntematon numero ja puhun just niin pitkään tai lyhyesti kun tykkään. Se vaikutti täysijärkiseltä ihmiseltä, jolla oli kivoja ajatuksia. Kuulemma kaikki muut on tähän asti olleet vain kuvien perään ja se oli tyytyväinen siihen, että mä soitin. Kerroin mun lähestyvästä vapaasta viikonlopusta. Se oli ehdottanut seksiä, saunomista, ruokaa ja mitä kaikkea. Kerroin, että mä olen oikeasti kiinnostunut tulemaan sen luo. Joo, kyllä, yes sir. Molemmat totesi lopuksi, että täähän oli hyvä puhelu. Öitä.
Muutamaan päivään mä en edes jaksanut ajatella koko asiaa, sitten laitoin sille netissä tervehdyksen. Parin päivän päästä jo vähän kyselin perään. Se oli kirjautunut sisälle ja käynyt mun profiilissa, mutta ei vastannut mitään. Muistelin miten kivasti meidän puhelinkeskustelu sujui ja ajattelin, että ehkä se kerää rohkeutta. Nyt, torstaiyönä ennen mun vapaata viikonloppua mä odotin herraa saapuvaksi onlineen. Pidin mielessäni kello kahta jonkinlaisena takarajana, koska tavalliset ihmiset ei juurikaan valvo sen pidemmälle. Pidin tietokonetta päällä ja pelailin pleikkarilla. Kahdelta päättelin, ettei se tule. Sovin saman tien viikonloppuuni muuta menoa ja ihmettelin yhdelle kavereistani, että mitä touhua tommonen on.
Ja mitä. Kohta huomaan äijän olevan online. Okei. Mua vähän jännittää, että mitä tässä nyt tapahtuu. Lähdenkö mä sittenkin huomenna tien päälle vai en? En mä ainakaan sille soita. Mä olen laittanut kaksi ihan tavallista viestiä ja sillä on ollut aikaa miettiä mitä se niihin vastaa. Odotan monta minuuttia, mutta sillä menee liian kauan. Mä laitan sille pikkuviestin siltä varalta, että sitä jännittää ja se haluaisi silti pitää meidän suunnitelmasta kiinni. Se kirjautuu ulos. Vitun internet ja sen homot. Suuret puheet, pienet teot. Imekää munaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








