...tyhjällä vatsalla ei ole kiva rupatella. Mun iltapalaani kuuluu tänään nippu hapankorppuja voilla ja juustolla, lautasellinen muroja, pieni jogurtti ja mehukeittoa suoraan purkista. Aamupala jäi kiireessä väliin ja päivälläkin söin vain sen verran mitä ehdin.
Kerroin olevani koko viime kuun syömättä lihaa, mutta en tehnyt tänne mitään välipäivityksiä aiheesta. Lyhyesti sanottuna onnistuin tavoitteessani täysin ja kuukauden vaihduttua oon jatkanut samalla linjalla. Ruokakaupassa käynti oli aluksi outoa, mutta helpottui joka kerta. Vain yhtenä päivänä mulla oli erityisen heikko olo, koska olin syönyt liian vähän. Mun tarkoitukseni ei ole laihduttaa. Vaa'alla en ole käynyt, joten en tiedä paljonko painan. Silmämääräisesti kaikki näyttää yhä olevan kohdillaan, mutta jos paino alkaisi pudota, mun täytyisi miettiä ruokailutottumuksiani uudestaan. Lopputulos tästä kaikesta on, että toistaiseksi en syö lihaa. Ei mun tee sitä edes mieli.
Mussa ei ole yhtään velvollisuushakuisuutta ja oon kuluneen vuoden aikana tiedostanut yhä vahvemmin olevani jonkin sortin downshiftaaja. Mä asun pienessä vuokrakämpässä ja sijaistelen työkseni. Se riittää mulle täysin. Oon ollut koko ikäni vähään tyytyväinen ja siksi mulla monesti on tarpeeksi säästöjä niitä harvoja hetkiä varten kun mun oikeasti tekee mieli jotain - useimmiten se on vain suklaata, mutta voi se olla vaikka leffassa käyntiä tai matkustelua. Juuri nyt haluaisin kovasti reissata, mutta oon vahvasti töissä kiinni vielä hyvän aikaa ja se on ihanaa ja outoa. Rakastan näitä viikkoja, mutta odotan mä pitkiä vapaitakin taas. Ennen joulua olisi mahdollisuus lähteä jonnekin, mutta en vielä tiedä minne.
Mitäs vielä? Nyt mua haukotuttaa jo. Jogurttia on vielä jäljellä. Mä taidan syödä iltapalani loppuun ja mennä sänkyyn unelmoimaan. Mä unelmoin asioista, joista jotkut on jo toteutuneet, toiset saattaa toteutua tulevaisuudessa ja osa ei toteudu koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti