"Oon vasta nyt saanut tarpeeksi uskallusta lähestyä ihmisiä."
Klaava
Klaava
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Blogin seuraaminen
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla tai Blogilistan kautta, jos sulla on ollut tapana sellaisia sivuja käyttää. Seuraamalla saat heti tiedon uusista päivityksistä.
Homoilumatkalla! (valokuvia)
Miettiikö joku teistä Helsinki Pride -kulkueeseen ja puistojuhlaan
lähtemistä ensimmäistä kertaa kesällä 2013?
Voin vakuuttaa, että mukaan mahtuu!
Tuomiokirkon portailta näkee pisimmälle.
Ilmapallot ovat ilmaisia, mutta aina solmussa!
Sakset mukaan? :D
Kävellessä kannattaa kurkistella kauas eteen ja taakse.
Pysäämällä hetkeksi tien sivuun voi löytää vaikka ketä tuttuja!
Osallistuvatkohan Päivi Räsänen ja Timo Soini
tapahtumaan myös vuonna 2013?
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Mitään ei syntynyt
Pari kuukautta sitten kerroin kuinka mua pyydettiin netin kautta kahville. Näin jälkikäteen tahdon kirjoitella, että siitä jutusta ei syntynyt mitään erikoista. Oli se kyllä hauskaa ja erilaista. En ollut uskoa mitä olin tekemässä ja kyllä mua vähän jännittikin se touhu. Me tapailtiin kahviloissa ja hänen kotonaan. Siinä ei ollut mitään vikaa. Vähän aikaa musta tuntui, että olisin tahtonut jotain enemmän, mutta päädyin itseäni kuunnellessa sellaiseen lopputulokseen, että halusin pitää hänestä paljon enemmän kuin oikeasti pidin. Ei pelkkä järkeilyyn perustuva tahtominen oo hyvä pohja rakentaa mitään vakavaa ihmissuhdetta.
Aluksi mä en oikein tiennyt missä mennään, mutta sitten me tosi kivasti viestiteltiin tapaamisten väleissä tuntemuksia. Hän oli mua kohtaan todella kohtelias ja huomaavainen ja mä tein parhaani ollakseni sellainen myös hänelle siinäkin kohtaa kun vihdoin sain omista tunteistani kunnolla selvää. Se oli mua muutaman vuoden nuorempi jätkä, jolle en todellakaan halunnut aiheuttaa mitään huonoja kokemuksia. Upeeta että hän uskalsi tehdä aloitteen ja laittaa mulle puhelinnumeronsa ja kaikkea. Ollaan nyt viestitelty toisillemme silloin tällöin. Tapaamisia ei olla enää sovittu. Eteenpäin.
Aluksi mä en oikein tiennyt missä mennään, mutta sitten me tosi kivasti viestiteltiin tapaamisten väleissä tuntemuksia. Hän oli mua kohtaan todella kohtelias ja huomaavainen ja mä tein parhaani ollakseni sellainen myös hänelle siinäkin kohtaa kun vihdoin sain omista tunteistani kunnolla selvää. Se oli mua muutaman vuoden nuorempi jätkä, jolle en todellakaan halunnut aiheuttaa mitään huonoja kokemuksia. Upeeta että hän uskalsi tehdä aloitteen ja laittaa mulle puhelinnumeronsa ja kaikkea. Ollaan nyt viestitelty toisillemme silloin tällöin. Tapaamisia ei olla enää sovittu. Eteenpäin.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
"I used to be gay"
En ole samaa mieltä yllä olevan kommentin kanssa, mutta valitettavasti Youtube on harmittavan huono alusta tällaisten keskustelujen käymiseen. Viesteillä raapaistaan vain pintaa, punainen lanka katoaa nopeasti ja satunnainen selaaja näkee kaivelematta vain kymmenen viimeisintä kommenttia. Kirjoitan aiheesta, koska haluan eritellä syvemmin miksi ja millä tavoin olen siitä eri mieltä. Jos ootte lukeneet Sexuality Update -postauksen, tiedätte jo vähän millaisia ajatuksia mulla on seksuaalisuudesta ja sen määrittelystä. Seksuaalisuus on valtavan laaja asia. Aina kun jotain määritellään, jotain jää ulkopuolelle.
Suurimmalle osalle se on luonteva osa omaa itseä, toiset taas taistelevat todella tuskaisesti sen ymmärtämisen ja hyväksymisen kanssa. Ihminen voi epäröidä ja etsiä itseään kauan. Pohdinta voi ajan kanssa johtaa sellaiseen lopputulokseen, jota ei olisi viisi vuotta sitten osannut itsestään ajatellakaan. Kun käsitys itsestä muuttuu, ei se tarkoita aiemman kokonaisuuden olleen vähemmän oikea tai tee siitä vähemmän arvokasta. Kommentissa puhutaan siitä, voiko toisen seksuaalisuutta muuttaa. Mun mielestäni käännyttämisväitteissä on enemmän kyse henkilökohtaisesta identiteetin muutoksesta kuin ulkopuolelta tulevasta muutoksen tekemisestä.
Ei ole mun tehtäväni määritellä muiden ihmisten seksuaalisuutta. Mä en ole meedio, biologi, lääkäri, terapeutti tai mitään muutakaan sellaista. Oon kiitollinen ja vastaanottavainen aina kun joku kertoo mulle jonkin määritelmän, jonka kokee kuvaavan itseään. Ne on herkkiä ja henkilökohtaisia asioita. Mä toivon kaikille tyyntä ja onnellista elämää. On psyykkisesti raskasta ja vaarallista kieltää omaa minuutta koskevia tosiasioita. Jatkuva ryhmäpaine, valehteleminen ja syyllisyys voivat kuluttaa voimavarat nopeasti loppuun.
Suurimmalle osalle se on luonteva osa omaa itseä, toiset taas taistelevat todella tuskaisesti sen ymmärtämisen ja hyväksymisen kanssa. Ihminen voi epäröidä ja etsiä itseään kauan. Pohdinta voi ajan kanssa johtaa sellaiseen lopputulokseen, jota ei olisi viisi vuotta sitten osannut itsestään ajatellakaan. Kun käsitys itsestä muuttuu, ei se tarkoita aiemman kokonaisuuden olleen vähemmän oikea tai tee siitä vähemmän arvokasta. Kommentissa puhutaan siitä, voiko toisen seksuaalisuutta muuttaa. Mun mielestäni käännyttämisväitteissä on enemmän kyse henkilökohtaisesta identiteetin muutoksesta kuin ulkopuolelta tulevasta muutoksen tekemisestä.
Ei ole mun tehtäväni määritellä muiden ihmisten seksuaalisuutta. Mä en ole meedio, biologi, lääkäri, terapeutti tai mitään muutakaan sellaista. Oon kiitollinen ja vastaanottavainen aina kun joku kertoo mulle jonkin määritelmän, jonka kokee kuvaavan itseään. Ne on herkkiä ja henkilökohtaisia asioita. Mä toivon kaikille tyyntä ja onnellista elämää. On psyykkisesti raskasta ja vaarallista kieltää omaa minuutta koskevia tosiasioita. Jatkuva ryhmäpaine, valehteleminen ja syyllisyys voivat kuluttaa voimavarat nopeasti loppuun.
Mä en haluaisi seksuaalisuuteni olevan mitään muuta kuin se on, mutta mä toivoisin ympäristöni olevan erilainen. Mä rakastan ja haluan ihmisiä, jotka on samaa sukupuolta kuin minä. Tällä hetkellä homoseksuaaleja ja heidän parisuhteitaan käsitellään eettisenä ongelmana. Asiasta tehdään galluppia aivan kuin kaikki ei-heterot tässä yhteiskunnassa vain odottaisivat jossain tyhjiössä äänestyksen tulosta, muiden hyväksyntää ja lupaa olla olemassa. Jostain syystä kukaan ei kysy onko miehen ja naisen välinen rakkaus oikein vai väärin.
Voiko seksuaalisuus muuttua? Siinä on useita osa-alueita, joista toiset ovat pysyvämpiä kuin toiset. Kun mietin niitä eri ikävaiheissa (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus), tulen väkisinkin siihen johtopäätökseen, että joitain muutoksia tapahtuu. Ajatuksissa, haaveissa, unelmissa, unissa ja fantasioissa yksityiskohdat ja tilanteet muuttuvat. Mietitään sitten kiihottavia mielikuvia, seksiä tai romanttista rakkautta, on toivekumppanin sukupuoli usein yksi pysyvimmistä asioista. Voidaanko tästä päätellä jotain seksuaalisen suuntautumisen pysyvyydestä? Ei kai. Yleisesti haaveiden kohteen sukupuoli on suhteellisen pysyvä, mutta kaikille se ei ole lopullinen asia.
On surkean suotavaa olla hetero. Siksi monet tässä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa paikkaansa hakevat ihmiset haluavat tulkita ja selittää joitain ominaisuuksiaan eri tavalla kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetti eivät ole samoja asioita. Erehtyminen on mahdollista. Seksuaalisuus on valtava tunne-elämän kokonaisuus, jota tutkiessa oma seksuaali-identiteetti muodostuu. Se on heijastus siitä, mikä on totta. Olen silti sitä mieltä, että ihmiset ovat aina parhaita hahmottamaan ja jäsentämään omaa seksuaalisuuttaan. Ei se tarkoita, ettei siinä tarvittaisi muiden apua. Minäkuva rakentuu aina vuorovaikutuksessa ympäristöön ja toisiin ihmisiin.
Määrittelen itseni seuraavasti: "Olen homo, koska haluan seksiä ja parisuhdetta miespuolisten henkilöiden kanssa. Suurin osa mieltä lämmittävistä ajatuksistani kohdistuu miehiin. Rakastan miehiä." Käännetään tämä toisin päin: "Olen hetero, koska haluan seksiä ja parisuhdetta naispuolisten henkilöiden kanssa. Suurin osa mieltä lämmittävistä ajatuksistani kohdistuu naisiin. Rakastan naisia." Voin sanoa, että omalla kohdallani seksuaali-identiteetin muutos homosta heteroksi vaatisi todella voimakkaita tunne-elämän muutoksia, joita ei tule tapahtumaan.
Mä en oikeastaan ikinä koe tarvetta väitellä tulisesti siitä, ovatko ex-homot taruolentoja vai eivät. Mulle muiden ihmisten seksuaali-identiteetti on käytännön elämän kannalta aikalailla yhdentekevä asia. Ex-homo voisi olla esimerkiksi onnellisesti vaimonsa kanssa naimisissa oleva perheenisä, joka on jättänyt miesten kanssa pelehtimisen taakseen ja omaa heteron identiteetin, mutta vieläkin silloin tällöin saunailloissa katselee kavereitaan sillä silmällä ja tahtoisi vaikka näitä vähän imeskellä. PAM! Siinä. Ei ollenkaan mahdotonta.
On paljon ihmisiä, jotka tuomitsee mun tunteeni ja pitää mua pahana tai itseään alempiarvoisena niiden takia. Mua suututtaa aina kun seksuaalisuutta arvostellaan. Uutisia lukiessani mä kuvittelen kuinka hetero-jury päättää miten homo-ongelma yhteiskunnassa ratkaistaan ja mitä siitä pitää ajatella. Joihinkin se ulkopuolisuuden ja epänormaaliuden tunne osuu niin pahasti, ettei sitä enää jaksa. Jopa itsemurhia tapahtuu. Se on väärin ja helvetin ahdistava ajatus, mutta se on totta. On käsittämätöntä miten paljon normaalia käytöstä, tunne-elämää ja ajattelua arvostetaan. Kukaan ei ole normaali!
Ilman ympärilläni olevia ihmisiä mä en edes tietäisi mitä homous ja heterous on tai muutenkaan millä kaikilla nimillä seksuaalisuuden tummia vivahteita täällä kutsutaan ja mitä niistä ajatellaan. Joissakin listoissa questioning luetellaan seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Se kuvaa avoimia tai epävarmoja ihmisiä, jotka eivät ainakaan vielä sijoita itseään mihinkään lokeroon. Mulle on erittäin tyypillistä välinpitämättömyys seksuaalisuuden määrittelemistä kohtaan. Miksi sitä tarvii edes kyseenalaistaa tai rajoittaa? Ei mua haittaa että kysymys on olemassa, mutta on ärsyttävää miten paljon merkitystä vastaukselle annetaan. Ilman muiden tuomitsevia asenteita mä olisin vain olento, joka himoitsee ja rakastaa. Sellaisena mä itseni näen. Mulle se riittää.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)