Joku näki Fifty Shades of Greyn ja lähti leffateatterista lähes itkien. Tarina ei vastannut hänen odotuksiaan, vaan sisälsi alusta asti voimakasta sängyn ulkopuolista kontrollia, alistamista ja tunteilla leikkimistä. Hänen mukaansa elokuvassa tehtiin kirjallisen BDSM-sopimuksen varjolla aitoa parisuhdeväkivaltaa ja kritiikkinä oli, että elokuva antaa tästä asetelmasta hyväksyttävän kuvan. Hups!
Mistä se mahtoi ajatella tarinaan syntyvän jännitteitä? Juoni olis aika laimee, jos se olisi pelkkää ihastumista, piiskaa ja höyhenillä kutittelua. Mitä nyt oon elokuvia viime aikoina katsellut, aika paljon niissä on väkivaltaa. Varmasti emotionaalinen väkivalta parisuhteessa tuntuu joistakin teemana erityisen pahalta, mutta ei se mun mielestäni ole niin pyhä, etteikö siitä voisi tehdä tarinaa.
Jos nyt oon oikein ymmärtänyt, se muija sai lähteä koska tahansa jos ei seura kelpaa ja (spoilers) lopussa lähtikin lätkimään, mutta palasi takaisin. Eikö se oo just osuvaa? Kaunisteltiinko teemaa jotenkin? Harmi, jos väki näin ystävänpäivän nurkilla löytää itsensä katsomasta leffaa, joka onkin liian rankkaa katsottavaa. Jos ei haluu järkyttyä, kannattaa kuvauksesta etsii sanat "Romance", "Comedy".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti