sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sokkotreffikokemus


Mulla oli hauska päivä. Pulkkailua ja lautapelejä. Olin tänään ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa uuden kaverin vanhemmat ja heidän 12-vuotias tyttärensä olivat kuulleet jo etukäteen - näkemättä minua kertaakaan - että olen homo. Ehkä kaikista oudoimmalta tuntui se, että asiasta puhuttiin lapsen kuullen. 

Kyllä mä tiedän, ettei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta se tuntui omituiselta. En ole edes oman sukuni lasten kuullen puhunut asiasta ääneen, vaikka osa heistä varmasti siitä tietää. Joitain tabuja rikottiin tänään. Outoa oli se, miten normaalia se oli. Mun tiedettiin pitävän miehistä eikä se vaikuttanut yhtään mihinkään. Häkellyttävää, että asiat oikeasti oli juuri niin kuin niiden pitäisikin olla.

Lupasin kertoa edellisestä kerrasta kun menin niinsanotuille sokkotreffeille. Siskon kaveri oli kiinnostunut tapaamaan, joten mentiin kerran kolmistaan keilaamaan ja siirryttiin siitä johonkin kuppilaan. Poika oli ihan hyvännäköinen, mutta en ollut ite mitenkään saman tien hänestä päällisin puolin kiinnostunut. Ei ihan mun tyyppiä. Tykkään tavata uusia ihmisiä, joten ei siinä silti ollut mitään ongelmaa. Oli ainakin iloista ja puheliasta seuraa.

Tilanteen suunnan ratkaisi se, että hän juttelun aikana eksyi kertomaan liian avoimesti aiemmista suhteistaan ja siitä, miten oli seksin aikana vetänyt jotain semi-laillista päihdyttävää lääketavaraa tietämättä edes mitä se oli. Tuntui kuulemma tosi hyvältä. Jos ihminen on niin luokaton ja harkitsematon, että möläyttää jotain tollaista ensitapaamisella ja välittää itsestään niin vähän, että nielee mitä tahansa aineita mitä joku tuntematon yhden yön juttu tahtoo kurkusta alas laittaa, tervemenoa. Ilta eteni loppuunsa ilman tämän kummempia käänteitä enkä soitellut takaisin, mutta kun joskus seuraavan kerran tavattiin, juteltiin silti ihan hyvissä merkeissä.

Mä elän mielenkiintoista elämää nykyään. Oon todella tyytyväinen siitä päätöksestä, että aloin kirjoittaa blogia. Näen edistystä kun seuraan omaa elämääni tästä näkökulmasta ja tuun oikeasti hakeneeksi uusia ratkaisuja tilanteisiin, joita en kestä. Oon muuttanut tapaani ajatella joitain asioita ja tullut siksi vähän paremmaksi ihmiseksi. Tai ainakin voimakkaammaksi versioksi siitä, mitä aiemmin olin. Enemmän itseni kaltaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti