Annoin mun ylianalysoivan ja negatiivisen puoleni piirtää tänään sarjakuvan. Se tarkoittaa, että oon tänään miedosti enemmän ylianalysoiva ja negatiivinen kuin mitään muita asioita. Olen mä paljon muutakin. Oon ihan hyvällä fiiliksellä. Pieniä huolia pyörittelen ja bilemusaa kuuntelen.
Musta tuntuu, että mut yritetään kesyttää tykittämällä pussailevia hymiöitä, koska vaikka se on pelkkä pusu niin siinä on myös pieni sydän. Se tuntuu ansalta, koska jos mä vastaisin lähettämällä myös pieniä sydämiä, se tarkoittaisi, että mä rakastan ja sitten mä olisin viestinyt jotain mikä ei ole totta eli valehdellut ja se voisi purra mua myöhemmin tässä ihmissuhteessa.
Mielentila #41 sekä Q-Romantic? -kirjoitus tiivistivät hyvin sen, mitä mä rakkaudesta ja rakkausparisuhteista tunnen ja ajattelen:
Tai siis. On aika huolestuttavaa, että jos se toinen osapuoli ikinä hiljaisina hetkinä kokee yhteenkuuluvuutta todella voimakkaasti ja päättää sanoa, että se rakastaa mua, ainoa vastaus, jonka voin sille sanoa, on: "Toi on aika vakavaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti