Sain tänään postissa
HeSetan jäsenkortin. Kuoressa olleessa saatekirjeessä kerrottiin jäseneduista ja lopuksi HeSetan hallitus kiitti jäsenyydestä. Nyt mulla pyörii pitkin kämppäni pöytiä kaksi laminoitua homokorttia ja mä varmaan näyn pienenä lukuna jossain tilastossa. Mitäs sitten?
Älyllisellä tasolla mä pidän Setaan liittymistä periaatteen ja kannatuksen vuoksi tärkeänä, mutta tunnepuolella mua lähinnä ärsyttää. Jäsenyys on tällä hetkellä realistisesti katsottuna mulle älyttömän pieni ellei jopa merkityksetön asia, koska se ei helpota mun elämääni yhtään mitenkään.
Aina on kaikki isot muutokset täytynyt tehdä itse ja yksin. Mä kaipaan mitä tahansa uutta - hyvää tai huonoa. Ei ole enää pitkä aika siihen kun käyn tutustumassa oman alueeni Setaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti