tiistai 14. tammikuuta 2014

Ei oo muutakaan?


Oon välillä uuvuttavan vihainen itselleni siitä, että en jaksa muuttaa elämääni sellaiseksi kuin haluaisin sen olevan. Välillä mä jaksan yrittää luoda jotain uutta, mutta lähes aina lopputulos on tunne siitä, etten osaa. En onnistu. Epäonnistumisen jälkeen lataan voimia kuukausia. Mua vaivaa ajatus siitä miten paljon aikaa menee hukkaan silloin kun olen jaksamaton.

Odotin, että voisin kirjoittaa tekstin siitä, mihin kaikkeen olen tänä vuonna ryhtymässä ja kuinka voisin koittaa muuttaa tätä kuviota jollain tavalla. Vielä ei ole tullut semmoista päivää. Mulla on ollut paljon muutakin tekemistä ja koko rakkaudenkaipuu on ollut vain välttämätön paha, jonka olemassaoloa en haluaisi tiedostaa. Automatkoilla laulelen "Mä annan sut pois" ja se on aika säälittävää. Mä en pidä itsestäni tällaisena.

Mä täytän kohta kaksikymmentäviisi vuotta. Mulla on 18-vuotiaasta lähtien ollut jatkuva ikäkriisi ainoastaan siksi, koska en oo löytänyt elämääni ketään erityistä ihmistä. Musta tuntuu, että vaikka mä teen upeita ja tärkeitä asioita, joista nautin, ne on aina jotain MUITA asioita ja menetän yksin surussa, rakkaudenkaipuussa ja himossa pyöriessäni hyviä vuosia, joita en saa ikinä takaisin.

Mua ei yhtään lohduta kuulla muiden väsyneitä lausahduksia siitä, että oon vielä nuori ja on mulla aikaa. Mua ei kiinnosta kuulla, ettei monella mua kymmeniä vuosia vanhemmallakaan homomiehellä mitään suhdetta oo. Päinvastoin, se on ihan helvetin ahdistavaa. Tosiasia on, että mulla ei välttämättä ole aikaa. Ei kukaan ole luvannut mulle, että mä elän edes huomenna enää.

Vaikka mä kirjoitin siitä tänne vain parilla lausella - enkä sen enempää aio taaskaan laittaa - oli mulle aika iso juttu, että olin käymässä DTM:ssä. Paikan huomattuani kuljin siitä ohi muutaman kerran, sitten kävelin portaikkoa ylös todetakseni, että se ei ollut vielä auki. Myöhemmin illalla olin jo kävellyt baarista satoja metrejä ohi ja siirtämässä ajatusta jonnekin kauas tulevaisuuteen, sitten tajusin miten paljon katuisin jos en nyt palaisi. Jotain sellaista mä kaipaan. 

Mä en jaksa internetin tutustumisleikkejä ja oon viime aikoina käynyt eri sivuilla pelkästään puhumassa paskaa. Eräskin tällä seudulla matkustava setä kysyi millainen poju oon, jolloin vastasin olevani ihmisraunio, avasin parilla sanalla näitä tällä hetkellä suurilta tuntuvia juttuja ja sanoin, että en juuri nyt hae seuraa. Silti se olisi halunnut kahville tai jotain. Ajattelin olisko sille pitänyt vastata, että ei kiitos, mutta panna vois.

En osaa juurikaan sanoa miltä tuleva kesä tapahtumien puolesta näyttää. Helsinki Pride kuuluu mun kesään, mutta se ei riitä. Mua kiinnostaa homoteemaiset elokuvat, teatteri ja sellaiset baari-illat, joissa on jotain esiintyjiä ja ohjelmaa. Vois vaikka käydä jollain erotiikkamessuilla. Te voisitte kertoa mulle, jos tiedätte näistä jotain.

10 kommenttia:

  1. Mun lemparit homo elokuvat
    Weekend http://www.imdb.com/title/tt1714210/?ref_=nv_sr_2
    Keep the lights on http://www.imdb.com/title/tt2011953/?ref_=nv_sr_1
    ja 1 lesbo elokuva Blue is the warmest colo http://www.imdb.com/title/tt2278871/?ref_=nv_sr_1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! ^^ En ole mitään noista ennen nähnyt. Laitan ylös.

      Poista
  2. Ymmärrän tosi hyvin sun tuntemuksia. Kyllä homona on välillä niin helvetin vaikeaa. Seurustelevanakin tunnen välillä masentaa, kun tulee kivannäköinen poika vastaan, eikä sitä kiinnosta yhtään katsoa mua silmiin (tai jos katsoo, tulee vastaan "tyhjä katse" ilman mitään flirttiä), eli tunnetta siitä, miten tykkää ympäristön kannalta täysin väärästä sukupuolesta. Vaikka en hetero haluaisikaan olla, haluaisin elää jossain "homojen maassa", jossa ois vaan homoja, bissejä ja naisia. Ja kun oikeasti tietää, miten homona saa kärsiä koko nuoruutensa ja suuren osan aikuisuuttaan ja vanhuuttaankin, tuntuu se vaan vielä niin paljon epäreilummalta, kun ne jotkut homofobiset heteroäijät ja päiviräsäset hankaloittaa meidän vähäeleistä elämää vieläkin enemmän syrjinnällään. Tsemppiä sulle, tekis mieli tukea sua muullakin tavoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti sanottu. Mul on aivan samanlaisia tunteita ja mielikuvia siitä, että voisinpa elää helpommassa ympäristössä. Oli vähän kuin olis omia ajatuksia lukenut.

      Poista
  3. Mä ulisin surkeuttani ihan tasan samoilla sanoilla vuosikaudet, kunnes yhtäkkiä Kille tupsahti elämääni. Asiat muuttuu hyvinkin äkkiä, joten kannattaa vaan yrittää pysyä positiivisena. Iloista ihmistä on aika paljon helpompi lähestyä kuin ihmisrauniota. Kyl se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yritän, vaikka en aina voi eikä yhtään tunnu siltä. Haluaisin jaksaa enemmän. Välillä mä valitan nykyisestä elämästäni, vaikka se on epäseksikästä.

      Poista
  4. Miten olis Leimarit ja Vinokino?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla vasta loppuvuodesta? Selvitän miten toi menee ja laitan kalenteriin.

      Poista
  5. Kun säilyttää uteliaisuuden elämään ja uusia asioita kohtaan, mikään ei mene elämässä hukkaan. Kukaan meistä ei tiedä, koska elämä loppuu, siksi nykyhetkeä ei kannata käyttää synkkien tulevaisuudennäkymien tai muistojen miettimiseen. Yhtä hyvin huomenna voi tulla vastaan se rakkkaus tai mitä nyt kukin on vailla. Omat vaikeat tunteet pitää toki kohdata ja hyväksyä, mutta samalla on tärkeää tehdä tässä hetkessä sellaista, mistä saat iloa tai mikä mahdollisesti vie eteenpäin kohti tavoitteitasi, vaikka pieniäkin juttuja. Mulla meni nuorempana monta vuotta itseni kanssa taistelemiseen, mutta en lainkaan ajattele, että ne olisivat olleet tuhlattuja vuosina, enintään vaikeita, mutta elämää ei opi kuin elämällä. Toivon sinulle rohkeutta kohdata noi vaikeat tunteet ja mennä vain eteenpäin päivän kerrallaan. Käypäs kirjastossa ja lainaa Anna Kåverin kirja Elämää - ei taistelua. Siinä on ollut itselleni valtavasti apua, vaikka en muuten pahemmin luekaan self help -kirjoja. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mjoo. Hyvin sanottu. Näkee että oot asiaa ajatellut. En mä oo kadottanut uteliaisuutta, välillä on vaan vitun vaikeaa olla vähään tyytyväinen. Mä toivoisin, että voisin tehdä isoja asioita. Mua harmittaa, että tätä syvällä mun persoonallisuudessani olevaa kaipuuta ei yhtään vähennä se kuinka hyvin mulla toisilla elämänalueilla menee. On mulla suunnitelmia. Sellaisiakin, joista oon innoissani ja jotka mua jännittää.

      Poista