maanantai 22. huhtikuuta 2013

Mitään ei syntynyt


Pari kuukautta sitten kerroin kuinka mua pyydettiin netin kautta kahville. Näin jälkikäteen tahdon kirjoitella, että siitä jutusta ei syntynyt mitään erikoista. Oli se kyllä hauskaa ja erilaista. En ollut uskoa mitä olin tekemässä ja kyllä mua vähän jännittikin se touhu. Me tapailtiin kahviloissa ja hänen kotonaan. Siinä ei ollut mitään vikaa. Vähän aikaa musta tuntui, että olisin tahtonut jotain enemmän, mutta päädyin itseäni kuunnellessa sellaiseen lopputulokseen, että halusin pitää hänestä paljon enemmän kuin oikeasti pidin. Ei pelkkä järkeilyyn perustuva tahtominen oo hyvä pohja rakentaa mitään vakavaa ihmissuhdetta. 

Aluksi mä en oikein tiennyt missä mennään, mutta sitten me tosi kivasti viestiteltiin tapaamisten väleissä tuntemuksia. Hän oli mua kohtaan todella kohtelias ja huomaavainen ja mä tein parhaani ollakseni sellainen myös hänelle siinäkin kohtaa kun vihdoin sain omista tunteistani kunnolla selvää. Se oli mua muutaman vuoden nuorempi jätkä, jolle en todellakaan halunnut aiheuttaa mitään huonoja kokemuksia. Upeeta että hän uskalsi tehdä aloitteen ja laittaa mulle puhelinnumeronsa ja kaikkea. Ollaan nyt viestitelty toisillemme silloin tällöin. Tapaamisia ei olla enää sovittu. Eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti