Ongelmanratkaisua

Palaan nyt eiliseen päivitykseen. Tarkoitus on poukkoilevan purkautumisen sijaan selventää aidosti omaa suhtautumistani asioihin. Sairastelen nyt flunssaa kotona, joten mulla on ollut ehkä liikaakin aikaa pysähtyä ajattelemaan tällaisia asioita. Mulle tuli eilen vähän sellainen lähtemätön haikeuden tunne, josta tämä blogi sai alkunsakin. Harmittaa oman turhautumisen kaataminen tänne, mutta mä jatkan ajatustyötä kääntämällä samat teemat rakentavampaan muotoon.

Setan pikkujouluissa oli ihan normaali meno. Viihdyin siellä ja tulen käymään tapahtumissa myöhemminkin. Mua luonnollisesti harmittaa, että en heti voinut sitä kautta löytää ketään kaveri- tai seurustelumielessä kiinnostavaa homoa. En ollut pienenä sellainen poika, jonka kaveriporukka olisi koostunut laumasta tyttöjä, eikä sellainen asema kiinnosta mua tälläkään hetkellä. Eniten mua kiinnostaa tutustua miehiin. Mä voisin hyvinkin käydä kahvittelemassa ja syömässä joskus muidenkin kuin nykyisten ystävieni kanssa.

Joku voisi kokea henkilökohtaiseksi voitoksi sen, että uskaltaa edes käydä tapaamassa muita seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria. Sieltä voi saada tukea ja liittolaisia, jos on vaikeaa. Mulla on jo vahvat tukiverkot eikä mun omassa tai muiden ihmisten seksuaalisuudessa itsessään ole enää mitään ihmeteltävää. Nykytilanteessa mun tavoitteeni on pysytellä Setan toiminnassa mukana hauskanpidon ja kaikenlaisten uusien ihmisten tapaamisen vuoksi.

Grindr -testin tein aikani kuluksi, koska se on Amerikassa aika iso juttu. Suomalaisten suosimilla gay-deittisivustoilla on ollut muhun tähän mennessä lähinnä lannistava vaikutus. Ehkä eniten mua on raastanut kysymys siitä, että mitä mä itse niistä oikein haen tai haluan. Kyllä netistä sen näkee, että lähiseudulla on elämää. Mä haluaisin kovasti tavata uutta väkeä luonnollisempien reittien kautta kuin internetin, mutta se ei taida olla vaihtoehto. Oon harrastanut katselemista jo pitkään ja yllättäen se ei ole johtanut mihinkään. Ensi vuonna voisin pyytää jonkun kahville - ihan muuten vaan.

Yksinäisyys on vaikea tunne, varsinkin kun en edes oikeasti ole yksin. Mä tunnistan tunteeni rakkaudenkaipuuksi. Pelkästä himosta pääsisikin helposti eroon. Tottakai mä olen ihminen ja haikeitakin ihmisiä joskus panettaa, mutta jos mä nyt hoitaisin omaa parisuhteen kaipuutani menemällä sänkyyn ilman mitään tunnesidettä, mulle tulisi siitä pelkästään entistä tyhjempi olo.